maanantaina, marraskuuta 14, 2005

Alku

Tänään on jälleen sateinen päivä TYLSÄÄ. Onneksi aamupäivällä oli lähes sateetonta, päästiin piipahtamaan ulkona. Koska hiekkalaatikolla ei ollut ketään päätettiin, siis minä päätin, että mennäänpä metsään kavelylle. Otetaan ämpäri mukaan, että voidaan kerätä innostusta herättäviä käpyjä.
Lähdettiin iloisina metsään, jos vaikka löydettäisiin tosi huimia käpyjä. Ilo ja innostus vaihtui synkkään ilmeeseen ja täys stoppiin metsän reunalla. Pappa mua pelottaa.
Tunne vaikutti aidolta. Pysähdyin ja kerroin ettei metsää tarvitse pelätä.

Miksi poikani sanoi että pelottaa, sana oli vasta opittu, enkä voinut olla varma tietääkö hän sen merkityksen, tai siis sen merkityksen joka meille "aikuisilla" on. Olisi äärimmäisen mielenkiintoista tietää mitä pelko merkitsee pojalle ja onko se opittu tunne. Vai onko kyseessä geeneihin luotu taito, joka on vain nyt oli saanut sanallisen muodon. Mielenkiintoista on myöskin tietää miksi metsä oli tänään pelottava, olimmehan käyneet siellä useita kertoja, eikä se aikaisemmin ollut aiheuttanut tätä reaktiota. Itseasiassa metsä oli ollut se mukava paikka, josta löytyy kaikkea kivaa, kuten esim."siemiä"

(lapsella on hyviä ominaisuuksia, jotka tekee siitä erinomaisen "sienikoiran" -pituus reilusti alle metri- lähellä maata lähellä sieniä. -tarkat silmät-auttaa tunnistamisessa. hyviä ominaisuuksia löytyy vaikka millä mitalla. ei tarvita kuin hieman ohjausta ja sienimetsäapuri on valmis. Huomautuksen sana. Ei kannata aloitta koulutusta ennekuin pahin oraali vaihe on ohi)

oravia, kalliota, sammalliukumäkijä,piilopaikkoja,puita lista on loputon.

Johtuiko pelko, siitä että oli hieman synkkä ja sateinen päivä ja metsä näytti tummalta ja uhkaavalta. Nämä ovat siis minun tuntemuksia. Olinko jotenkin huomaamatta onnistunut siirtämään omia tunteitani lapseeni ja opettanut hänelle mitä pelottavat asiat on. Emme koskaan olleet puhuneet mitä pelko on, emmekä ainakaan yhdistäneet pelkoa pimeään metsään. Vai oliko tämä sitä alkukantaista pelkoa mitä homosapiensilla on. Ihminen on kai ymmärykseni mukaan jossain kehityksen vaiheessa, joutunut oikeasti pelkäämään pimeitä metsiä, joissa on voinut vaania huima peto. Nykyään pelko petoa ja metsää kohtaan on ainakin etelä suomessa aika turhaa. Ja taitaa nuo nykypäivien metsänpedot todellisuudessa pelätä ihmistä kuin ruttoa.

No keskustelimme asiasta pojan kanssa siinä metsän reunalla. Kerroin mitä kaikkea kivaa metsästä voisi löytyä. Sainkin lopulta pojan vakuutuneeksi siitä, että metsään kannattaa lähteä.Meillä oli oikein mukava metsäretki ja löysimmekin yllätys yllätys käpyjä. Tosin monta kertaa tuo pikku käsi etsiytyi minun kätteni, koska pikku kättä pelotti.