Kohtalon ivaa

Jos minä jotain vihaan, siis aikuisten oikeesti vihaan sydänjuuriani myöten (minkäköhän taki yleensä vihataan juuri sydämmenjuuria myöten ja mitä ne sydämmenjuuret on) ,niin se on tuulikannel.

Sopivasti juuri sellaisena päivänä kun tuuli hönkii etelästä 18 metriä sekunissa, niin että Tallinan pikalaivatkin jää satamaan. Minä joudun töihin taloon jossa on 6 tuulikannelta. yksi pirun soitin löytyi, jopa paskahuusista. Voi pukin pitkä ... sitä saatanallista kilinää ja kolinaa. Vaikka työssäni käytän meluavia koneita ja sen vuoksi joudun käyttämään kuulosuojaimia, niin silti pystyin kuulemaan/tuntemaan tuon helvetinkoneen kalinan läpi jyrivisien koneiden. Tärisen vieläkin kauhusta ja yöunet on taatusti mennetetty.

Onneksi on sentään illaksi hyvä tekosyy ottaa vähän rauhoittavaa ohrapirtelöä, Chämppäriliiga jatkuu, eikä yhtään pöllömmällä pelillä. Tuskaa helpottaa myöskin tieto siitä, ettei minun tarvitse mennä töihin loppuviikkon , vaan suuntamme perheen kanssa kohti pohjoista ja nautimme syyslomasta.