maanantaina, marraskuuta 21, 2005

Teuvoanteroa

Tiedättekö mitä on hiuksu, kovilia, aakutta, muhviselli, tussu ja meesi. No ne on teuvoanteroa. Jälkikasvumme on siinä iässä että sanavarasto kasvaa nopeammin kuin maksamattomien laskujen pino jääkaapin ovessa, tänään täytyi laittaa jo seitsemäs jääkaappimagneetti pitämään pinoa paikallaan. Vaimoni tuleva lingvisti on myöskin innoissaan lapsemme kielenkehityksestä, mutta hän jaksaa uuterasti korjata poikamme ääntämystä. Minä taasen olen hylkäämässä äidinkieleni ja siirryn puhumaan teuvoanteroa. Tunnen jonkinlaista suurta lämpöä sisälläni kun voin poikani kanssa puhua salakieltä, jota muut ei ymmärrä. Ihmeellistä tämä isänä olo. Ainoa sana, jota minäkin korjaan on tussu, koska kysessä on naapurin Suski. Ei ole kovinkaan kohteliasta kutsua 6-vuotiasta tussuksi, ei varsinkaan silloin kun hiekkalaatikon reunalla seisoo koko naapuruston vanhemmat lapsineen ja 2-vuotiamme huutaa sielunsa kyllyydestä "TUSSU MISSÄ OOT". Naama punaisena siinä mumisen, että "Ohhoh onpa kello paljon, täytyykin tästä lähteä laittamaan iltaruokaa". Teuvoanteron äänekkäästä vastustuksesta huolimatta katoamme takavasemmalle, häntä koipien välissä. Ulos ei kehtaa mennä viikkoon.

3 Comments:

At 10:11 ip., Blogger Salanimi & Salanimi said...

Oivallisia sanoja kaikki tyynni! Hyviä ovat myös meidän "tyynemarjatan" ahkerasti viljelemät: kaaka, setsuppi, pissakakka, suihu ja kikkelikokkeli.

Mitäs läksit :o)

Hyvä blogi, palaan takuuvarmasti!

 
At 1:25 ip., Anonymous Anonyymi said...

Heh, meidän puhumaan opetteleva taapero korvaa k:t t:nä ja p:t v:nä. Ihan kiva, kyllähän me vanhemmat lapsen puhetta ymmärrämme mutta kun se kullannuppu sitten kertoo kirkonkerhossa pikku-siskosta niin jostain kummansyystä meitä katsotaan ihan oudosti ja pitkään...

 
At 2:06 ip., Anonymous Anonyymi said...

Mun pikkuveljen toverilla oli pikkulapsena myös tuo k->t ja p->v -ongelma. Se korjaantui itsestään ennen kuin menivät ekaluokalle.

 

Lähetä kommentti

<< Home