Självständighetsdag

Käytiin Irman ja Teuvoanteron kanssa viemässä kynttilä hietsun hautausmaalle sankariristin juurelle. Kaunis paikka, varsinkin näin juhlapäivänä kun haudat on täynnä kynttilöitä, jos ette oo käyneet niin tehkääpä virtuaali kierros ( myönnetään hieman alkeellinen virtuaalikierrokseksi) lisätietoja hietsun hautausmaasta

Irman kanssa kommunikoiminen rajoittuu toistaiseksi vielä lähinnä toistamisen asteelle. "joo se on puu... kyllä rakas se on auto...niin puu ...jep auto..."

Mutta Teuvoanteron kanssa asiat on jo toisin.

"Pappa"
"Niin"
"Mikä hautausmaa on?"
"No se on sellainen paikka mihin kuolleet haudataan"
"Kuolleet?????"
"Niin siis ensin ihmiset syntyy, ihan samalla tavalla kuin sinä olet syntynyt siellä Bogotassa, Irma Johannesburgissa ja Pappa ja äiti täällä Helsingissä. Sitten ihmiset niinkuin elää ,toivottavasti onnellista elämää. Aikanaan meistä kaikista tulee vanhoja ja jonain päivänä me kaikki kuollaan"
"Sit me tullaan tänne?"
"No ei varsinaisesti TULLA tänne, vaan meidät kannetaan..."
"...Ai samalla tavalla kun sä kannat mut aina illalla sänkyyn..."
"...Ei nyt ihan samalla tavalla, se on vähän niinkuin eri asia toi nukkuminen kuin kuoleminen... tai siis silmät kiinni maataan eikä liikuta yhtään... mutta kuolleista ei herätä..."
"kuorsaaks kuolleet"
"Ei"
"Missä ne kuolleet sitten on, ku mä en nää yhtään?"
"Niin ne siis haudataan tonne maahan ja sit niiden haudan päälle laitetaan tollanen kivi, johon on kirjoitettu kuoleen nimi, niin että niiden sukulaiset ja läheiset löytää haudan"
"Aijaa..."
"Katoppas miten suuri joulukuusi ja kuinka paljon kynttilöitä. Mennääs kattomaan lähempää"
"Joo ja tuol on kans puluja..."

Naurakaa vaan, mut mä sentään yritin.

Ps. Sankariristun juurelle sattui samaan aikaan toinenkin adoptio-perhe