keskiviikkona, huhtikuuta 05, 2006

Sikariporras ja Hopeakettu

Ainakin ulkoisista merkeistä päätellen ylempään varallisuusluokkaan itsensä luokittelevat Armanihopeahapsi ja Permanettikultahely seisoivat Liiterin vihanneslaarilla kiukusta puhisten.

"Minu kynsinauha menee ihan veri kun joutuu repimään kukkakaali suojalehtiä. Tämähän olla ihan älyvapaa, että asiakkas jouttuu ITSE repi nämä suojalehti. Fan också. Minä ei maksaa mitään suojalehti. Juu Stockmannilla ei tarvitse repiä lehtiä.", sanoi Popliiniulsteri

"Pois pois vaan repi repi. Kyllä sinä ymmärtää ettei minä voi sinu auttaa, minulta lähtee koko kynsi irti jos minä yrittää", vastasi Rakennekynsi

Siinä ne sitten nenät pystyssä kiertelivät ympäri rahvaan kauppa ja kommentoivat huonoa palvelua ja siisteyttä. Ilmeisesti ylemmyyteensä vedoten he kuitenkin katsoivat oikeudekseen tuuppia rahvaita sivuun ja tukkimaan ostoskärryillänsä kaikkia hyllyvälikköjä mielinmäärin. Kassalla maristiin tuotevalikoiman suppeutta ja sitä miten kädet likaantuu. Kallistakin tuntui olevan. Parkkihallissa odotti Mersu ja koti oli kuulemma Marjaniemessä.

Aina välillä törmää ihmisiin, jotka on niin täynnä omaa persettään, että altapois. Mielenkiintoiseksi asian tekee se, että mitä nämä ihmiset siellä Liiterissä teki? Käydäänkö siellä siksi, että piheys voittaa rahvaankaupan kiroukset. Epäilen kuitenkin, ettei sitä Mersua ja Marjaniementönöä ole ihan ruokatarjousten perässäjuoksemisen perusteella ole saatu.

Saattaahan tietenkin olla, että Mersu on mallia Angolanvarapääministeri ja Marjaniemi onkin Merirastila, helyt on rihkamaa ja Armani ostettu Mustamäeltä.

Yksi syy voisi olla, että Kättäriltä ollaan tultu hopealusikka suussa ja huonosta pisnesvainusta johtuen namit on syöty. Ainoa mitä on jäljellä velan lisäksi on se Mersu ja lahoava Marjaniemen asunto. Ylpeys ei kuitenkaan anna periksi, vaan ulkoisista puitteista pidetään kiinni loppuun saakka.

Oli selitys mikä hyvänsä, niin hyvät naurut niiden toilailuista lähti. Itseasiassa mun kävi vähän sääliksikin niitä. Sääli on ehkä vähän väärä sana, mutta joku tunne myötähäpeämisen ja säälin väliltä olisi parempi. Jos elämä on mennyt siihen pisteeseen, että ainoa eteenpäin ajava voima on maallisen"mammonan" esittely keinoja kaihtamatta, niin voi voi.

Se niiden Mersu siellä parkkihallissa ei ollut ainoa laatuaan. Vaikkei minulla mitään tieteellistä näyttö olekkaan, niin väittäisin, että Liiterin parkkihallin autokanta on keskimääräistä uudenpaa ja kalliimpaa. Osalla näiden autojen omistajista on varmaankin erikseen Liiteristä ostettu tuulipuku joka vedetään päälle nimenomaan Liiterissä käyntiä varten. Onnea vaan niillekkin.

3 Comments:

At 2:50 ip., Blogger Tuazophia said...

Mutta eikös se ole vain positiivista, jos ihmiset näkee vaivaa maastoutuakseen "natiiveihin" ja hankkivat oikein tuulipuvun asukseen? Se vain harmittaa, että Stockallekin päästetään tuulipuvussa, kun nykyajan ihmiset eivät itse ymmärrä pysyä poissa parempien ihmisten kaupasta.

 
At 3:52 ip., Blogger Unknown said...

Jag har undersökt Lidl-parkeringar både i Finland, Sverige och Danmark och kommit till samma resultat (nya och fina bilar). Trodde jag var ensam om denna fritidsaktivitet :)

 
At 8:14 ip., Anonymous Anonyymi said...

Anoppini on juuri tällainen ex-varakas eronnut rouva, nykyisin erittäin pihi ja omien puheidensa mukaan rutiköyhä (vaikkakin minun mittapuuni mukaan edelleen varsin varakas) mutta tarkka siitä, että talvella on aina hieno hattu ja kokopitkä turkki päällä. Lidlissä hän ei 'tietenkään' koskaan käy, sehän on rahvaan epähieno halpakauppa, mutta jostain syystä hän kyllä tietää tarkkaan, mitä siellä mikäkin maksaa. Hän on myös niin sivistynyt, ettei koskaan lue muuta kun hesaria (jota on kuitenkin liian pihi itse tilaamaan), mutta jos meillä on kahvilassa treffit, hän lukee siellä kiihkeästi Apua tai seiskaa, kun luulee, ettei kukaan näe. Surullista, että ihmisen elämästä niin suuri osa menee siihen, että esittää olevansa muuta kuin mitä on.

 

Lähetä kommentti

<< Home