Bussi numero 550

Paikka: Helsingin kaupungin liikennelaitoksen bussi numero 550.
Aika: 1. maaliskuuta 2006 klo 11:23
Henkilöt: Minkkiturkkiin tälläytynyt vanhempi rouva, Teuvoantero, Kotimies, Perhepäivähoitaja lastenrattaineen ja lapsikatraineen sekä lähes täysi bussi sekalaista väkeä.

TA: BYÄÄÄÄÄÄÄÄÄ..... BYÄÄÄÄÄÄÄÄÄÄ....

Teuvoanteron edessä istuva minkkiturkkirouva liikkuu levottomasti ja katselee ympärilleen hieman närkästyneesti.

TA:... BYÄÄÄÄÄÄÄÄÄÄÄÄÄ... BYÄÄÄÄÄÄÄÄÄÄÄÄ

Teuvoantero jatkaa uhmaikäiselle lapselle tyypillistä kiukuttele itkua, jota on jatkunut jo lähes puoli tuntia, koska TA:n mielestä häntä oli kohdeltu epäoikeudenmukaisesti, kun hän ei saanutkaan heitellä korvapuustin palasia naapuri pöytään ja läträtä lusikalla mehua pitkin kahvilan sohvia. Kotimies on kyllä käyttänyt kaikkia mahdollisia keinoja rauhoittaakseen karjuvaa lasta. Lahjonta, houkuttelu, kiristys eikä supersylittely ollut tuottanut toivottua tulosta, joten Kotimies päätti jättää kaikki hoidettavat asiat seuraavaan kertaaan ja suunnata suorinta tietä kotiin. Kotimies tietää, että ainoa keino rauhoittaa lapsi on saada se mahdollisimman pian kotiin omaan sänkyyn rakkaan peiton alle, Puhi toiseen kainaloon ja Kotimies toiselle puolelle lukemaan satua.

TA: BYÄÄÄÄÄÄÄÄÄÄÄÄÄ....

Minkkiturkkiruovan närkästys lisääntyy ja hän etsii supivaa uhria, jolle voisi purkaa kiukkuaan.Hän löytääkin käytävän toiselta puolelta toisen hieman iäkkäämän rouvan, jolle hän voi avautua myötätunnon toivossa.

Minkkiturkki:"Herra jumala onko tuo pieni lapsi tullut ihan yksin tänne Bussiin, Missähän hänen ÄITINSÄ on?"

Kotimies on jo hetken aavistellut tulevaa, minkkiturkin ylikorostetusta pyörimisestä ja muka huomaamattomasta tuhahtelusta johtuen.

Kotimies:"Hän on minun kanssa ja kuten huomaatte lapsella on uhmaikä juuri pahimmillaan. Tälläinen kiukuttelu itku kuuluu juuri tähään ikään. Emme häiritse teitä pitkään ajamme vain kaksi pysäkin väliä ja menemme kotiin.

Kotimiehen jo kohtuullisen kireällä ollut pinna kiristyi entisetään. Tätähän se kotimies juuri nyt tarvitsi, besserwisser minkkiturkkia. Kunhan se nyt vaan älyäisi pitää suunsa kiinni, eikä ainakaan alkaisi jakelemaan lapsen kasvatus neuvoja.

Minkkiturkki:"Mutta kun tuo lapsi huutaa niin lohduttomasti, eikö se pitäisi ottaa syliin"

Täts it kotimiehen pinna napsahti irtipoikki

Kotimies:"Kuulhaan rouva, luuletteko etten ole yrittänyt rauhoittaa lastani ja sitäpaitsi ette näytä niin vanhalta, ettettekö huomaisi että tämä Bussi on lähes täynnä ja että tuossa vieressä on toiset lasten rattaat. Minä en edes saa/ehdi saada lastani pois noista lastenrattaista, ennekuin meidän pysäkki tulee, saatikka että siitä olisi mitään hyötyä. Lapsi suuttuisi siitä vaan vielä enemmän ja huudon lisäksi alkaisi myös huitoa ja potkia."

Minkkiturkki:"Enhän minä mitään pahaa, mutta kyllä minun mielestäni olisi parempi otta tuo lapsi sylii...."

Pysäkki pelasti sekä Kotimiehen, TA:N että minkkiturkin. Kotimiehen siksi, ettei hän saanut pahoinpitely syytettä. TA: siksi että hän pääsisi pian kotiin rauhoittumaan ja minkkiturkin selvisi pelkällä loukatulla ylpeydellä.

Voin vain kuvitella minkälainen kalabaliikki jatkui minkkiturkin johdolla, meidän jäätyi pois bussista.

..."mihin tämä maailma on oikein menossa kun kaikenmaailman rastapäiset pitkätukka miehet saavat hoitaa lapsia. Kyllä ennen oli paremmin kun miehet näytti miehiltä ja teki miesten töitä ja elättivät perhettään ja äidit olivat kotona ja hoitivat lapsia. Tuollainen hunsvontti, ei vaarmaan ollut käynyt armeijaakaan. Pitäisi varmaan soittaa poliisille ja lastensuojeluviranomaisille."...

Kotimies jatkoi huutavan TA:n kanssa kotiin. Riisui hiestä ja kyynelistä litimärän pojan kantoi sänkyyn ja etsi rakkaan peiton. Sitten vielä Puhi kainaloon ja satukirja auki. Tottuneesti TA käänsi oikean peiton nurkan käsiensä vällin ja laittoi sormen suuhun. Huuto muutui nyyhkytykseksi ja vähitellen lakkasi kokonaan. Kotimies nousi varovasti nukkuvan pojan vierestä ja sulki hiljaa oven.