Mitä taiteella tehdään?

Eilinen kaukukaipuupistiäisloisen aihettama sairauskohtaus jatkui tänään voimakkaana. Kirjastoon oli pakko rynnätä heti sen auettua. Mukaani tarttui kaikki löytämäni kirjastoluokkaan 438 kuuluvat Etelä-afrikkaa koskevat matkakirjat, okei okei en mä niitä saman kirjan vanhentuneita painoksi ottanu. E-A lähi historiaan tutustumisen aloitan Desmond Tutun, Anteeksiantaminen-tie tulevaisuuteen opuksella.

Lasten osastolla oli tänään hiljaista, saimme olla kahden. Hiljaista oli myöskin kirja puolella, en löytänyt yhtään mielenkiintoista(jota isäkin jaksaisi lukea lapselle ääneen)kirjaa, jota ei olisi jo luettu. Pieni uninen kani yms. kirjoja oli kyllä hyllyt pullollaan. Taivaan kiitos Teuvoantero tyytyy vielä minun valitsemiini kirjoihin, odotan kauhulla sitä hetkeä, jolloin "Minä ite"-valtaa tämänkin alueen ja loistavien Tatu ja Patu-kirjojen sijaan ääneen pitäisi lukea maijamehiläisiä.

Koska olen aikamoinen pullahiiri (nisun täytyy olla tuoretta ja mieluiten ei raakapakastetta),niin en pannut kovasti hanttiin Teuvoanteron vienoa pyyntöä pulla kahvista. Kirjaston vieressä oleva Palmian "kahvila" on kyllä irvikuva kahvilasta, mutta en jaksanut pukeajariisua ja riisuajapukea moneen kertaan, joten tyydyimme pihkakahviin ja ylikuivaksi paistettuun raakapakasteeseen. He olivat nimenneet sen korvapuustiksi, mikä oli kyllä aivan liikaa luvattu. Onneksi Trippi maistuu aina yhtä hyvältä/huonolta ja sen voi puristella syliinsä ihan paikasta riippumatta ja pullakin uppoaa Tevoanterolle kunhan se vaan maistuu makeelta eikä sitä ole poltettu mustaksi.

"Pappa mikä toi on" kysyi Teuvoantero.
"Se on kukkamaljakko, siihen voi laittaa kukkia koristeeksi. Mielummin eläviä kuin näitä muovisia" sanoin minä.
"Ymh" sanoi TA tunkiessaan lisää pullaa suuhunsa ja pillimehun virratessa pitkin haalaria.
...
"Pappa mikä toi on" kysyi TA ja osoitti kahvilan katossa olevaa värikästä putkiasetelmaa
"Hmm se on taidetta" vastasin minä
...
"Pappa mitä taiteella tehdään" kysyi TA
"Että mitäkö taiteella tehdään..."

Naapuri pöydässä lounastauolla istuneet kirjastotädit höristivät silmin nähden korviaan ja kumartuivat meitä kohti, kuultuaan TA:n aika kovaan ääneen esittämän kysymyksen. Uskoisin, että heitä kiinnosti enemmän se mitä minä vastaan, kuin se mitä TA kysyi. Yritin pelata aikaa, en ollut vielä valmistautunut vastaamaan tähän kysymykseen, niinkuin en moneen muuhunkaan vaikeaan aiheeseen. Herra jestas poikahan on vasta vähän yli kaksi vuotta. Näiden kysymysten aika pitäisi olla paljon myöhemmin. Naapuri pöydästä huokuvan odottavan tunnelman laukaisemiseksi olin pakotettu vastaamaan...

"...no semmonen yleinen käsitys kai siitä mitä taiteella tehdään tai mitä sillä tarkoitetaan on... HEI kato onpas tuolla ulkona paljon pikkulintuja lintulaudalla" vastasin sanattomaksi jäänyt minä.
"MISSÄ MISSÄ" huusi TA ja puristi entistä kovempaa trippi purkkia.

Naapuri pöydässä selät suorenivat ja korvat palasivat niiden normaaliin asentoon. Ruokailuvälineet jatkoivat hetkeksi tauonnutta kalinaansa ja viereisestä pöydästä kuului vielä muutama tukahdetuttu tuhahdus ja olen lähes sataprosenttisen varma, että erotin myös sanan "looseri"

Helvetin korppikotkat minuthan yllätettiin housut nilkoissa. Näettähän te ittekkin ettei ton ikäsen pitäis vielä tollasia kysellä. Perhana vieköön olen kylläsen verran sivistynyt, että osaan vastata tuohon kysymykseen, sitten kun sen aika on... EHKÄ