Matkalle

Se ei helpota
Se ei parane koskaan
Se on taatusti oma valinta
Se on elämäntapa
Se on kirous ja siunaus
Se on kaukokaipuu...

Niinpä niin tuo kaukokaipuupistiäinen on minunkin verenkiertooni oman loisensa laskenut. Ensimmäisten retkien jälkeen oireet tartunnasta oli jo havaittavissa ja nykyään ei ole muuta mahdollisuutta kuin oppia elämään sen kanssa. Se on pirullinen ja ah niin ihana kumppani. Sen ansiosta olen näynyt ja kokenut elämässäni jotain suurenmoista, kaunista, lumoavaa ja sellaista mikä muuten olisi taatusti jäänyt näkemättä. Toisaalta taas kun loinen aktivoituu ja saa rauhallista kotielämää viettävän valtaansa, niin kaikki muu unohtuu. Mieli täyttyy kaukaisista maista, lempeistä tuulista, korkeista vuorista, satumaisista auringon laskuista ja muista matkailuromantiikan postikorttikuvista, joilla on todellisuudessa kanssa aika vähän tekemistä. Silloin ei muista niitä ikkunattomia busseja suoraan helvetistä ja sitä pelon määrää mitä Intialainen joukkoliikenne tarjoaa. Ei niitä lipeviä siipiveikkoja, joiden ainoa tarkoitus on saada puristettua jokunen ropo irti turisti poloisesta. Se ei myöskään muista vatsatauteja, jotka iskee juuri silloin kun vessasta ei ole tietoakaan. Eikä malarian estolääkityksen aiheuttamaa pahaa oloa. Ei rosvottuja tavaroita. Pelkkästään pinkkejä pilvenhattaroita koko taivaanranta täynnä.

Nyt kun tuo Etelä-Afrikan matka näyttää hyvinkin todennäköiseltä, niin sitä ei millään malttaisi piipahtaa hakemaan "vain" yhtä uutta perheenjäsentä kotiin, vaan tuo perhanan loinen on taas sumentanut mieleni ja koko päivä on tullut tuijotettua ruutua, kera hakusanojen, South-Africa, Kruger, car rental, Cape town, Table mountain, lonely planet, travel guide ja arvannetekin ettei tämä lista ihan tähän loppunut. Kun tuota omatoimimatkailua on tullut harrastettua, niin jotenkin on vaikeata antautua muiden "vietäväksi", vaan kaikki on etsittävä, löydettävä ja suunniteltava itse. Vaikkakin kokemus on opettanut ettei se ole aina kaikkein paras vaihtoehto, kantapään kautta on tullut opittua moniakin kipeitä ja kirveleviä asioita.

"jos vaikka vuokrais Johannesburgista auton, oliskohan siellä easyretacar -jee on. Ajais sit vaikka Krugeriin - paljonkohan sinne on matkaa - noin vähän, senhän ajaa päivässä. Oliskohan siellä matkan varrella jotain nähtävää? Montakohan päivää pitäis varata? Mitä se maksaa? Kauankohan Teuvoantrero jaksaa istua yhtämitaa autossa? Pitää varmistaa et siinä autossa on ilmastointi. Kerkiäsköhän siitä vielä Mosambikin puolelle - tarvitaankohan sinne viisumi. Onks se malaria aluetta, mä vihaan niitä lääkkeitä. Perhana kun toi Kapkaupunki on niin kaukana -pitäis lentää...."

Mä tiedän jo että ens yönä mun korvissa soi kaskojen ja sirkkojen siritys ilta-auringon laskiessa joen taakse. Hiljaa maleksivan virran rannalle on kerääntynyt antilooppeja ja muita ruohonsyöjiä juomaan. Kauempana puunsuojassa makaa Leopardi ja jossain savanilla karjuu leijona.