Et kai sä vaan säilytä tota kuivauskaapissa

Älkää käsittäkö minua väärin. En vihaa kuukuppia tai sen käyttöä. Mielestäni kyseinen kapistus on loisto keksintö. Sen käyttö säästää hiukan luontoakin ja käyttäjien kokemuksia kuunneltuani (en aina ihan vapaaehtoisesti) palaute on hyvin positiivinen, sitä paitsi meidän perheessä ei kenenkään enää tarvitse rynnätä aamulla kauppaan, koska hymppoonit on päässy loppumaan. Ongelmia tuottaa tämä luna-taza:n desinfiointi.

Aluksi puistatuksia herätti vanhan sankansa menettäneen teemukin ilmestyminen siihen hammasharjojen väliin. Tässä vanhassa mukissa uiskenteli, sitten tämä lateksikuppi. Se pitää kuulemma desinfioda säännöllisesti kiehuvassa vedessä. "Eikös sitä voisi puhdistaa, jossain muualla kuin just tässä meidän hammasharjojen välissä":kysyin minä. Sain vastaukseksi jotain epämääräistä muminaa kiireestä ja siitä ettei olisi aikaa juoksennella ympäri taloa vedenkeittimien ja vempeleiden kanssa, kun sen voi puhdistaa ihan hyvin siinäkin ja ei siitä tarvitse kuulemma juoda jos ei halua. Rakentavassa hengessä käytyjen keskustelujen jälkeen olemme tulleet siihen johtopäätökseen, ettei sen ihan siinä hammasharjojen välissä tarvitse olla.

Eilen aamulla havahduin kesken aamuhesarin siihen, että vaimoni kaivoi samaisen sankapuolen teemukin meidän keittiön kuivauskaapista, koska oli tullut taas se hetki kun moonmug piti poispöpöistää. Ajatus siitä, että pahaa-aavistamattomaton vieras nappaa sen meitin kuivauskaapista ja nauttii siitä vaikka teetä, on hieman arvelluttava. Mitenhän sitä anopille sitten yrittäisi selittää, varsinkin kun hän on kerinny nauttia jo puoli mukillista, ettei juuri tuo muki ole kaikkein paras teen nauttimis muki. Luulenpa, että anoppi saisi juoda teensä ihan rauhassa loppuun. Vaimoni lupasi laittaa seuraavalla kerralla sankapuolen tiskikoneeseen. Joopajoo helpottipa kummasti, eikös sitä mukia voisi pestä ja säilyttää jossain ihan muualla kuin meidän keittiössä.

Tiedän ajatushan se on tässä mikä häiritsee. On jännä huomata miten kahdella ihmisellä voi olla niin erilaiset inhotukset. Vaimoni ei taas voi ymmärtää sitä, että miten minä voin kuivatella lenkkivaatteita, kun en ihan joka lenkin jälkeen jaksa niitä pestä, samassa naulakossa kylpypyyhkeiden kanssa. Tätähän se parisuhteilu on, arjen dramatiikkaa. Eiköhän me päästä jonkinsortin konseksukseen näiten juttujen kanssa, ollaan päästy paljon hankalempienki.