sunnuntaina, tammikuuta 08, 2006

Rehellinen

Moni on sitä mieltä, että onnistuneen suhteen peruspilareita on rehellisyys. Olen samaa mieltä. Samaan hengenvetoon täytyy lisätä, että haluaisin olla rehellisempi kuin nyt olen. Myönnän valehtelevani tai ainakin muunnan totuutta, jotta elämä olisi helpompaa.

Vaikka vaimoni ei olekkaan tyyppiä -vaihdetaan vaatteet 21 kertaa ennenkuin päädytään alkuperäisiin ja voidaan lähteä hippaamaan-, niin olen silti sanonut hänen mieliksi, että punaiset kengät ovat hyvännäköiset juuri noiden vaatteiden kera, vaikka mielestäni ne musta solkikengät on ihan ylivertaiset. Jos sanoisin pitäväni niistä mustista, joutuisin perustelemaan kantani, joka voi olla hankalaa, koska usein valintani perustuu intuitioon. Hänen mielestä, niitä mustia kenkiä ei voi pitää juuri tämän paidan kanssa, jonka jälkeen päädytään vaatteiden vaihto oravanpyörään, joka ei ole kenellekkään kivaa. Tiedän, että vaimoni haluaa kuulla vain sanat "rakas näytät hyvältä, niissä punaisissa kengissä".

Tilanne on varmasti tuttu, monille muillekkin ja "kohtalotovereita" on paljon. Tuo edellinen esimerkki ei ole niitä maailman pahiten omatuntoa kolkuttavia valehteluja. Pystyn kyllä elämään jatkossakin ja sanomaan mitä vaaditaan.

Vähän hankalampi tapaus onkin kun vaimoni kysyy: "eikö se naurattanut sua yhtään", kerrottuaan tarinan tai tapauksen jota hän piti huvittavana. Jos vastaan rehellisesti, että ei, niin tiedän loukkaavani häntä ainakin hiukkasen. Toisaalta kohteliaisuus nauru se vasta epärehellistä onkin, varsinkin kun kertoja on kerinnyt tiedustella syytä nauramattomuuteen. Yleensä pyrin pääsemään tilanteen ohi mahdollisimman nopeasti ja vaihdan puheenaihetta, jos se vain on mahdollista. Myönnän sortuneeni myös siihen, että seuraavan tarinan tai tapauksen kohdalla nauran hieman enemmän kuin olisin normaalisti nauranut, hyvittääkseni edellisen nauramattomuuteni.

Näiden tapauksien jälkeen tunnen itseni pieneksi ja heikoksi ihmiseksi, en halausi sortua moiseen, mutta silti sitä teen. Toisaalta joskus onnellisuus parisuhteessa voi olla hyvinkin pienistä ja vähäpätöisitä asioista kiinni ja kun asiat laittaa vaakaan, niin se vaaka saattaa käyttäytyä epärationaalisesti.

Olen kuitenkin onnellinen, ettei minun tarvitse valehdella todella tärkeissä asioissa. Voin rehellisesti sanoa, että vaimoni on hyvin älykäs, erittäin kaunis, loistavaa seuraa ja ennenkaikkea hän on myös paras ystäväni. Rakastan häntä hyvin paljon. En usko, että pystyisin elämään itseni kanssa tai ainakaan olemaan onnellinen jos en pystyisi vastaamaan rehellisesti tärkeissä asiossa. Pidän itseäni onnekkaana kun olen löytänyt tasavertaisen kumppanin ja voin olla isoissa asiossa rehellinen.

1 Comments:

At 6:18 ip., Anonymous Anonyymi said...

Minäkin olen aika-ajoin potenut huonoa omaatuntoa siitä, että sanon että on hyvää tai tykkään tai että näyttää hyvältä -vaikka usein mieheni tekemä ruoka tai hänen valitsemansa vaatteet voisivat olla paljon paremmatkin. Eniten kaduin rehellisyyttäni jouluna, kun lahjaksi pyytämäni (mistä jo valmiiksi huono omatunto) vaate oli väärää väriä ja menin sanomaan sen... ilme oli niin surkea. Ärsyttää vaan "joskus" kun mies esittää kuuntelevansa ja onkin sitten kuullut vain puolet jos sitäkään.

 

Lähetä kommentti

<< Home