Kimppakivaa

Huomenna on taas lapsentekopäivä ja kuten viimeaikoina on ollut tapana, meillä on kolmaspyörä mukana. Helsingin kaupungin sosiaalivirastosta saapuu ah niin ihana Lusi (nimi muutettu ps. se on anagrammi) sulostuttamaan tätä rakkauden huipentumaa. Onneksi tämä on viimeinen kerta. En enää jaksa hymyillä ja teeskennellä, jotta näyttäisin paremmalta vanhemmalta kuin olen. Siihen alkoholin käyttö kysymykseenkin, jossa nyt lukee "mannermainen" haluaisin vastata, että ...tut on, olen suomalainen ja joskus saatan tarvita nollausta ja juon niin paljon simaa, etten muista tulinko taksilla vai bussilla (tulen aina taksilla koska kaikki bussit on menny jo). Ainoa miinuspuoli, jonka tästä käynnistä löydän on, että se on samalla kotikäynti, joka tarkoittaa moppausta ja jynssäystä. Ehkä sekin on turhaa, eiköhän Lusilla ole jo aika hyvä käsitys meistä, onhan tämä jo toinen prosessi ja täällä kotonakin se on jo käynyt muutamankin kerran. Taidankin tehdä pelkän pika imutuksen ja suljen makkareiden ovet ja vetoan siihen, että kyllähän sä paikat muistat kun olet käynyt ihan alvariinsa.

Viimekertainen tapaaminen oli sitä samaa, vastasimme vain siihen mitä kysyttiin ja muu aika hymyiltiin ja oltiin niin pirun onnellisen näköisiä, että vieläkin on poskipää kipeinä. Tätä touhua kutsutaan adoptio neuvonnaksi, mutta minusta sen nimi pitäisi olla "kaikkea mitä sanotte voidaan käyttää teitä vastaan" kuulusteluksi.

Olen kuullut että muilla on käynyt parempi tuuri ja niiden sossutäti on ollut asiallinen ja ennekaikkea ammattitaitoinen. Meidän Lusin "neuvonta" on enemmänkin poliisi kuulustelun kaltainen. Hyötyä tästä ei ole kenellekään, paitsi ehkä Lusille joka saa tästä liksaa.

Koska olen joskus täysin häpeämätön, enkä välitä siitä jos kieleni hieman ruskistuu. Niin viime kerran lopuksi, siinä jo takkia päälle laittaessani kysyin:"Ai niin kun tulet ensi kerralla meille käymään, niin haluaisitko makeaa vai suolaista kahvileipää?", johon silmin nähden liikuttunut Lusi vastasi:"Voi miten ihanaa, että sinä minulta tuollaista kysyt ja kiitos kysymästä suolaista." ja kun vauhtiin olin pääsyt, niin jatkoin lipomista" Niin minä aattelin, että sinähän joudut käymään useita kertoja viikossa vieraiden ihmisten luona ja ne aina tarjoaa sitä pakastepullaa ja keksiä, eikä kukaan kysy mitä sinä haluat" No meillä on tarjolla sekä kana-, että juustopinaatti-empanadaspiirakoita tomaattikorianterikastikkeen ja guacamolen kera suoraan Kolumbiasta.

No tämän käynnin jälkeen pitää potkia Lusia säännölliseti nilkoille ja hoputtaa kotiselvityksen kanssa, että saadaan paperit eteenpäin. Lautakunnassakin on kuulemma ruuhkaa, joten menee reilusti ensivuoden puolelle ennekuin Kiinan viranomaiset tietää meistä mitään. Teuvoanterokin on selvillä missä mennään ja usein kun sillä on tylsää ja kumpikaan meistä ei jaksa leikkä Ta:n kanssa se toteaakin"Lähetään jo Kiinaan hakemaan pikkusisko kotiin"