torstaina, joulukuuta 01, 2005

Maailman kurittomin lapsi

Olen aivan varma, että Teuvoanteron biolooginen äiti Kolumbiassa on lukenut nonstoppina Eemeliä, Kiljusen herrasväkeä ja Maxia ja Moritzia ja Teuvoantero on imenyt vaikutteita napanuoraa pitkin. Äidinmaidon mukana se ei näitä taitoja oppinu, koska se oli Nestleä ONNEKSI ;-).

Meillä arkirutiiniksi on muodostumassa tapa, että aina kun tuo täystuho on hereillä, niin jomman kumman on melkein pakko seurata Teuvoanteroa kuin hai laivaa tai muuten se tiputtelee mandariineja vessan pyttyyn tai heittelee cd-levyllä frisbeetä tai piirtää kirjastonkirjoihin kissan poikia, muutamia koiruuksia vain mainitakseni. Ei ole kyse siitä, etteikö Teuvoantero Ymmärtäisi kieltoa tai Ei-sanaa. Itseasiassa se on yksi lempi sanoja mm. näissä yhteyksissä "EI mennä nukkumaa","Ei mennä potalle" tai " En ole kiltisti"

Kärsivällisyys alkaa olla lopussa varsinkin silloin kun on jo seitsemättä kertaa on kieltänyt, että "Olisitko kiltti etkä potkisi, sitä eteisen peliovea niillä kumisaappailla, se menee rikki", niin poika vaan laskee päätä hartioiden väliin ja vääntää silmät viiruiksi ja potkaisee vielä kerran (koska kotona ei saa enää kiroilla Teuvoanteron takia, niin käytän tilaisuutta nyt hyväkseni VittuSaatanaPerkeleVittuSaatanaPerkele). Joo teidän kyllä että minun tulisi käyttäytyä aikuismaisesti ja jaksaa vain uutterasti kieltää ja ohjata pojan energia ja tarmoa johonkin muuhun toimintaan, mutta en vaan jaksa olla niin aikuinen. Teuvoanterolle tulee lähtö jäähylle miettimään tekosijaan ja yleensä seurauksena on hirveä huuto ja hampaiden kiristys.

Olin kyllä kuullut uhma-iästä ja varotuksen sanojakin oli joku lausunut. Kukaan ei vain kertonut miten päin se lusikka pitää olla pöydässä tai, että ovesta ei voi tulla sisään ilman että postiluukun kautta on huhuiltu äitiä 65 kertaa tai, että se on minun syy kun lumi on sulanut eikä pulkkamäkeen pääse.

Kaikkein oudoimmaksi tämän uhma-ajan tekee se, että vaikka lapsi käyttäytyisi kuin pirun riivaama ja tuntuu, että ei tästä taaskaan tule mitään, niin yhtäkkiä jostain tulee esiin aurinko ja tämä pikku piru muuntaa itsensä enkeliksi kolmessa sekunnissa ja juoksee kaulaani, rutistaa minkä pikkukäsistään jaksaa ja kuiskaa korvaani "mun pappa" ja rakastan tuota pikku poikaa, jos vain mahdollista niin vielä enenmmän.

2 Comments:

At 2:17 ip., Anonymous Anonyymi said...

Meillä asuu toinen samanmoinen :o) Meillä jo klassikoksi muodostunut sanonta tytön suusta on: "EIIII VIIIIELÄ!", tätä voi käyttää ihan kaikissa tilanteissa, suureen ääneen ja moneen kertaan. Tänään tyttö tuumasi minulle pulkkamäessä, että "Ei viittis koko ajan taistella", eli on äitin viesti vissiin mennyt siltä osin perille :o)

 
At 8:12 ip., Anonymous Anonyymi said...

Jeps, tervetuloa arkiseen lapsiperheen elämään.
Meillä näitä erinomaisia keppostelevia tenavia onkin useampi ja ihan taitaa olla vielä kahdessa huoneessa tapetti ehjä, neljästä muusta on vetäisty siivu sieltä ja toinen täältä, kun se kuulema on niin kivaa ja vessanpyttykin on kerran irroitettu kahteen kertaan peräkanaa ja saatu vedenpaisumys aikaiseksi, kun tietenkin se onneton sulkuruuvi hajosi kesken kaiken juuri kun luultiin, että homma olisi selvä ja ei kun aloita alusta ja syynä pöntön irroitteluun tietenkin pikkuauto putkissa..
Mutta mikäs on elellessä, kun on ne pienet kolumbialaissyntyiset kädet on kaulan ympärillä välillä rutistamassa.
Kiitos remakoista nauruista, jotka irtosi lueskellessa!

 

Lähetä kommentti

<< Home