Lahja

Kiitos kiitos ajatushan siinä on tärkein. Joulu on antamisen ja saamisen juhlaa, sisällöstä viis kunhan nyt annetaan ja saadaan, siis lahjoja. Aaah kuinka rakastankaan tätä juhlaa. Lähipiirissä lymyilevä henkilö on kunnostautunut antaja. Minua harmittaa etten ole pitänyt kirjaa saamistani lahjoista, koska olen jo kerinnyt unohtaa alkuvuosien herkkulahjat.

Viime vuoden ykköslahja oli kuusenkoristeita. Voiko niitä nyt enää huonompaan aikaan antaa. Kuusi on koristeltu jo, seuraavan kerran niitä tarvitaan tasan vuoden päästä. Vielä kun kyseinen henkilö tietää että olemme antimaterialisteja ja tykkäämme koristella kuusen (jos sitä nyt on ensinkään) hyvin pelkistetysti, vain eläviä kynttilöitä ja jokunen hillitty koriste. Ja jos se oli vinkki, että lisää väriä ja sälää kuuseen, niin ilmoitusluontoinen asia EI TUU.

Tänä vuonna saimme ikkunavalosarjan. Lähes yhtä huono ajoitus. Niissä on vielä sellaiset punaiset kuun muotoiset lamput. Samanlaisille porno-lampuille olen naureskellut naapureiden ikkunoissa ja ihmetellyt kuinka kukaan voi laittaa jotain noin mautonta ikkunaan killumaan. Antajan mieliksi ne piti vielä ripustaa samantein ikkunaan. Hävettää

Ylivoimainen suosikki lahja on kuitenkin omenanlohkomiskone. En käyttänyt sitä koskaan, heitin sen roskiin viime muuton yhteydessä. Kyseisen vempeleen esille kaivamiseen meni enemmän aikaa, kuin koko omenan kuorimiseen ja lohkomiseen perinteisin menetelmin.

Olen jo monena vuonna hienovaraisesti vihjaillut, ettei minulle tarvitse ostaa lahjaa vain lahjan vuoksi. Jos nyt ylipäätänsä haluaa ostaa jotain, niin sitten vaikka kirjoja. Viesti oli mennyt perille sain kirjan. Krääsä-lahjat oli osoitettu vaimolle. Olin myös vihjaillut suuntaan jos toiseen, että lukisin mielelläni Matti Wuoren: Kaikki on totta. Kirjoituksia kahdelta vuosituhannelta.

Sain Remeksen.