keskiviikkona, maaliskuuta 15, 2006

Kaikki ei ole sitä miltä näyttää

Teuvoanteron kummitäti Kataloniasta oli viikon vierailulla "ihanasa"(kuten hän sen ilmaisisi) talvessa, no lopputalvessa ainakin. Säidenhaltija oli suosiollinen ja voi olla, että mielikuva Suomen talvesta, joka lähti kummitädin mukana Barcelonaan taitaa olla hieman liian ruusuinen. Tämä oli jo toinen vierailu, joten kesä ja talvi on nyt "koettu", seuraavana onkin vuorossa syksy. Ajoitetaan tapaaminen palttiarallaa tohon marraskuun alkuun harmaaseen Helsinskiin ku taivaalta sataa, joko jalkarättejä tai sitten puhasta vettä. Aurinko ei ilmesty viikkoon ja ihmisetkin on kun seipään nielleitä, no totuuden nimissä sitä me kyllä taidetaan ollaan muutenkin ihan vuodenajasta riippumatta. Jotenkin me ollaan vaan vielä seipäännielleempiä aina syksyisin, vai tuntuuko musta vaan siltä.

Vaikkakin ollaankin tavattu jo useita kertoja ja meidän perhe on jopa asunut Barcelonassa, niin silti sitä oppii joka tapaamisella jotain uutta näistä "kultuurinvaihto" ekskursiosta. Tämän tapaamisen satoa on mm.

Kaikki juusto, joka näyttää Manchegolta ei ole Manchegoa vain ainostaan juusto, joka on valmistettu Castile La Manchan aluella on sitä itteensä. Niinpä tietenkin olisihan se pitänyt tietää, varsinkin kun tekee ruokaa ammatikseen ja on vielä muka Espanjalaisen keittiön tuntija. Onpa noloa ei puhuta tästä kenellekkään.

Suomalaisen lentoemännän viaton kysymys "Saisiko olla teetä?" saattaa kuulosta espanjankieliselle rinnan(tissin) tarjoamiselta.

Ulkomaalaiselle ei kannata nauraa kun hän kysyy miten Karjalanpaistia syödään, koska meidän tapamme syödä perunaa(tietenkin) liharuuan lisäkkeenä, saattaa muista tuntua aivan käsittämättömältä.

2 asteen pakkanen viiman kera saattaa tuntua huomattavasti kylmemmältä kuin 20 asteen pakkanen ilman tuulta. Ja kyllä se on pakkasilmakin ihan turvallista hengittää.

Pulkalla mäen laskeminen ei ole itsetuhoista käytöstä, vaan sitä voi ohjata laittamalla käden maahan ja jaruttaakin voi laittamalla jalat maahan.

Ei emme käytä lumiketjuja vaan meillä on erikseen talvirenkaat ja kyllä liikenne voi olla sujuvaa vaikka maassa olisikin lunta.

Sisällä on lämmin vaikka ulkona olisikin pakkasta, koska meillä on keskus lämmitys ja suosittelen ettet mene nukkumaan pipo päässä ja villahousut jalassa.

Nykyajan globaalissa yhteiskunnassa kuulee useasti kuinka kultuurien erot pienenee ja kuinka välimatkat lyhenee. Voi kuinka toivoisinkin ettei nämä tietyt erot koskaan poistuisi vaan jäisivät rikastuttamaan elämäämme. Rakastan niitä hetkiä kun voi hyvän ystävän kanssa laittaa ajan kanssa ruokaa ja nauttia hyvästä seurasta aamuun asti. Toisaalta olemme yhtä ja toisaalta olemme eri maata.

Salud mi cariño. Hasta pronto

1 Comments:

At 10:43 ap., Anonymous Anonyymi said...

Kun helmikuussa oli viikkotolkulla yli 25 pakkasta, ranskalainen opettajaharjoittelijani soitti huolestuneena ja kysyi, mikä on se pakkasraja, että kuolee, jos menee ulos... Hän oli säikähtänyt, kun hengittäminen ulkona sattui (-25 + merituuli = noin -40). Lisäksi hän halusi tietää, montako minuuttia voi seisoa turvallisesti paikallaan ilman että jäätyy pystyyn...

Kumma kyllä, vaikka hän ja maanmiehensä pelkäävät ja säikkyvät monia asioita (syystäkin), he toisaalta ovat aivan hullunrohkeita ja viittaavat kintaalla turvallisuusohjeille, aivan niinkuin mitään ei kuitenkaan oikeasti voisi taoahtua: tällä hetkellä hän on ajamassa ranskisystäviensä kanssa Lappiin -kesärenkailla, vaikka kielsin ja pelottelin.

 

Lähetä kommentti

<< Home