Mustaa kultaa

En koskaan ole ollut kova karkin syöjä, paitsi salmiakin. Vesi herahti kielelle kun ajattelinkin vain, että laittais salmari pääkallon kielelle ja odottais puraisua AHHHHHH

Mielestäni kaikki hedelmäkarkit on jotenkin löllöjä inhottavia sokeripläjäyksiä. En voi ymmärtää, että joku voi saada jonkinlaista nautintoa hedelmäkarkkien syömisestä, minua ajatuskin etoo. Toisaalta taas ammoniumkloridin suolaisen kirpaiseva maku on aiheuttanut minulle kohtuullisen vakavan riipuvuuden. Kaikille repuselkäily matkoillekin on pitänyt varata tietty kiintiö salmiakille, jääkööt sitten vaikka varakalsarit matkasta, mutta salmiakille pitää löytyä tilaa. Pahin ongelma oli se talvi Barcelonassa kun salmarit loppu Vaikka oltiin kaikille vierailijoille toitotettu, et jäättäkää ne ruisleivät ja Turun sinapit sinne kotiin ja tuokaa mielummin salmarii, niin eihän ne perhanat uskonu, vaan tois sitä saamarin sinappia (kertokaa mulle, mitä tekee sinapilla paikassa, jossa ei ole kunnon grillimakkaraa) tai jälkiuunilimppua, voitte arvata mitä siitä seuras kun neljä ihmistä veti ruista sisäänsä. Kyllä, se haju oli hirvee.

Meillä on ollut mukana molemmilla hakumatkoillakin salmiakkia. Etelä-Afrikkan reissu nyt olis voinu jotenkin mennä, ku se ei ollu ku se pari viikkoa, mutta Kolumbian 5 viikkoa ei millään, onneksi laukkuihin oli menomatkalla varattu tarpeeksi "tyhjää" tilaa tuliaisia varten, joten salmiakki varastot olivat kohtuulliset. Sitäpaitsi salmiakki on erinomaista ajanvietettä, jos paikalla on muun maalaisia turismoja. Tarjoa salmiakkia ja seuraa reaktiota. 3/4 maistajista sylkee mustan kullan suustaan ulos ja 1/4 on ollut Hollantilaisia, jotka pyytää lisää.

Haganolin sivuilta löytyy mielenkiintoinen kakkuresepti. Syötävän hyvän näkönen