Joki

Valokuvatorstain tämänkertainen aihe on uoma

Tämä kuva ei ehkä ole kaikkein mielikuvituksellisen ja uusia ideoita pursuava kyseisestä aiheesta, ennemminkin tämä kuva kuuluu sarjaan klassisia assosisaatioita, kun kuulet sanan uoma.

Minulle tämä kuva kyllä tuo muistoja mieleen. Itseasiassa kuva on alunperin analoginen, josta on teetetty digiversio, siksi kuvan heikko laatu. Olimme vaimon kanssa vaeltamassa ennenkuin meillä oli lapsia Kiilopään maisemissa. Vaelluksemme ei tainnut olla kuin kaksi päivää, mutta tuli hamstrattua vähän turhan paljon kävelemistä, reitti ja yöpymispaikan valinnasta johtuen. Tämä kuva tuli napattua paluu matkalta kun juomavesi oli jo loppunut. Emme olleet varautunet kantamaan kaikea tarvitsemaamme vettä mukana, vaan tarkoitus oli täyttää vesivarantoja tunturi puroista. Se kesä oli ollut hyvin kuiva ja vesi oli matalalla. Laaksoissa ja suuremissa joissa oli kyllä vettä, mutta karttaankin merkityissä korkeammalla tunturissa virtaavista puroista vesi oli jo kaikonnut. No me emme tajunneet täyttää vesiastiotamme ääriä myöten täyteen, kun lähdimme ylittämään retkemme viimeistä tunturia. Päivä oli kuuma ja olimme jo aika puhki liiasta kävelemisestä ja kun vesikin loppui ja vastaan tuli vain tälläisia puron uomia, niin mieli oli aika maassa. Ei meillä hätää ollut, olimme lähellä määränpäätä ja tiesimme että pääsemme kyllä perille, mutta vaeltaminen ei ollut kivaa juuri sillä hetkellä.

No minä opin läksyni, vaikka kyseessä olisikin vaan päivän retki, niin nykyään varmistan aina veden riitävyyden ja alueen vesi tilanteen, samoin nyt kyllä otetaan miehestä mittaa tyyliset päivämatkat jääköön muille.