Paluu arkeen

Nyt kun tuo Afrikka-adoptio tietopläjäys on saatu puhistua ulos ja kesäkin on ehtoo puolella ja syksy tekee tuloaan (tiedetään tiedetään olen inhoumpipessimisti), niin on aika palata arkeen. Kotimiehen reilun kahden vuoden koti-isäilykin päättyy ja on vaimon vuoro ottaa vastuu lapsista ja kodista. Minä palaan töihin, tai en mä mihinkään töihin palaa, vaan ryhdyn yrittäjäksi.

Tuo reilun kahden vuoden koti-isäily, sai mut arviomaan ja miettimään, mitä ihmettä minä tältä elämältä haluan. Tulin siihen tulokseen, ettei minun onnellisuuteen vaikuta autoni vuosimalli, asuinalueeni markkina-arvoinen arvostus tai golftasoitukseni pienuus ( En toudellakaan harrasta golffia, itseasiassa mielestäni kyseinen pallopeli on nykymuodossaan lähestulkoon pöntöin harrastus mitä ihminen itselleen voi haalia (golftasoitus kuvatkoon tässä tiettyä "elämisen tasoa")).

Minä viihdyn kotona! Tehden arkisia asioita perheeni kanssa. Haluan olla mahdollisimman paljon kotona ja mahdollisimman vähän töissä. Joku saattaisi ehkä olla sitä mieltä, ettei yrittäjäksi ryhtymällä toteuteta edellä mainittua yhtälöä, mutta uskon että minun tapauksessa näin on. Työ on raskasta ja pölyistä, mutta siitä maksetaan hyvin, eikä kahta samanlaista työpäivää ole koskaan. Jatkan isäni ammattia, joten yrittäjyyden vaatima tietotaito tuli omaksuttua samoihin aikoihin kun opin ajamaan polkupyörällä ja siihen pätee se sama lainalaisuuskin, mikä pätee pyörälläajamisen taitoon. Haaveeni on, että pystyisin itse määrittelemään työpäiväni ja niiden pituuden. Aika näyttää miten tässä käy.

Mitä tulee plokini nimeen, niin minun näkemykseni mukaan kotimiehisyys ei ole pelkästään KOTI ja MIES, vaan se on ennemminkin henkinen tila tai aste , joka määrittelee ja ohjaa kotimiehiksi itsensä katsovien elämää, valintoja tai motiiveja. Kotimies ei ole henkilö vaan se on henkiö, ikään ja sukupuoleen katsomatta. No niin eihän tuosta ota Erkkikään selvää, taidampa jättää nämä filosofiset pohdinnat, niille jotka sen osaavat.