Matalaa profiilia - leuka raapii maata

Niin johtuen erinäisistä syistä, joista tuonnempana lisää, Kotimies plökin päivitys frekvenssi tullee jonkinverran pidentymään. Tarkoitus ei ole kokonaan lopettaa postailuja, koska tämä plökin pitäminen on aivan liian kivaa ja terapeuttista puuhaa, mutta jokinlainen hiljaiselokausi lienee edessä.

Nyt kun tämä on ilmoitus on toreilla kuulutettu ja ilmoille julkituotu, niin tyypilliseen tapaani pyörrän taas todennäköisesti puheeni ja tulee ihan pakonomainen tarve kirjotella ja sitten, sitä aikaa taas jostain kummasta löytyy.

Tulevat lähi viikot aion siis täytellä erinäköisiä hakemuksia, soitella uusyrityskeskuksiin, käydä tapaamassa työkkärissä virkaihmisiä starttirahan toivossa, opetella kirjanpitoa, miettiä mitä kaikkea kivaa "firman" rahoilla voi hankkia kotiin, käydä pankinjohtajan juttusilla, tehdä netti sivut, ostaa haalarit, laittaa sanaa kiertämään kaveripiirissä, että minä tarvitsen töitä, niin ja kai niitä "töitäkin" pitäis tehrä.

Toinen plökkäykseltä aikaa vievä asia on ollut huomata, että lasten kohdalla 1+1 on paljon enemmän kuin 2. Pelkästään perus kodin kunnossa pitoon uppoaa ihan tolkuttomasti enemmän aikaa. Nuo kaksi nukkuu eri aikaan, syö eri aikaan ja eri ruokia, sotkee taatusti vaippansa eri aikaan (onneksi toisella ei oo enää, kuin yövaippa ja senkin pitäminen taitaa olla ihan vain vanhempien saamattamuutta ja mukavuuden halua), tahtoo ulos ja sisään eri aikaan, mutta riidellä ne osaa ihan yhtäaikaa ja paljon. Toisaalta on mukava huomata, että lapset on "normaalilla" tavalla mustasukkaisia vanhempien sylistä, tavaroista ja lähes kaikesta mistä ylipäätänsä voi olla mustiksia. Eipähän ainakaan juuri tässä elämän vaiheessa tarvitse olla huolissaan adoption mukanaan tuomista tunne ja kehitys häiriöistä, sen verran samanlaiset kuviot meillä on kuin missä tahansa muussa "normaalissa" kaksilapsisessa perheessä.

Onhan meillä toki niitä mukavia asiotakin tapahtunut, Papu (,joka "kastettakoon" tässä juhlallisesti "Irmaksi", koska Papu oli pelkkä työ nimi ja nyt kun tuo Irma tuossa jaloissa pyörii niin hän on minun mielestä paljon enemmän Irma kuin Papu), niin siis Irma on saanut valtavan kehitys pyrähdyksen. Irma oppi kävelemään reilu viikko sitten ja nyt se melkein jo juoksee. Viittomia on jo muutama ja PAPPA-sana tulee jo ihan selkeästi ja selvästi tarkoittaa minua. Äitiä ja vaippaakin on jo tapailtu, mutta niiden osuminen kohdalleen on vielä hieman hakusessa. Eräs muuan mukava uusi piirre, joka tuossa vanhemmassa jälkikasvussa on ilmennyt Irman kotiin tulon jälkeen, on lähes kyltymätön sylissä istumisen tarve. Minä en pane laisinkaan hanttiin, enkä tiedä juuri mitään mukavampaa kuin istua illalla sohvalla lapsi sylissä lukien kirjaa, leikkien leluilla tai ihan vaan katsellen telkkarista lasten ohjelmia (Simpsoneita).

Meillä on siis asiat hyvin tai siis normaalisti, eikä mua oikeastaan mikään muu harmita, kuin tuo ainainen vesisade ;-)

ps. Ei kellään sattuis olemaan myynissä hyvää ja halpaa (tiedetään se on paradoksi) pakettiautoa. Painotetaan vielä sanaa HALPAA. Ostaisin yhden sellaisen kiitos.