perjantaina, helmikuuta 02, 2007

Pakina perjantai

Tapahtui Yläasteen viimeisellä luokalla äidinkielentunnilla.

Äidinkielenopettajamme oli sillä hetkellä suomen vanhin töissä oleva opettaja. En tiedä mistä moinen tieto oli peräisin, mutta niin vaan koulumme käytävillä puhuttiin. Todennäköisesti tieto vielä piti paikkansa. Opettaja (jonka nimen olen valitettavasti unohtanut) oli sellainen vanhanajan opettajan näköinen, harmaassa villapaidassaan ja saman harmaassa nutturassaan. Hillitty ja rauhallinen.

Olimme saaneet kotitehtäväksi referoida jokin vapaasti valitsemamme kirja ja sen lisäksi meidän piti myöskin pitää pieni esitelmä kirjailijasta.

Luokallamme oli eräs erittäin hyvin menestyvä oppilas, joka oli pidetty ja opettajienkin arvostama. Hänen suurinta hupiaan oli tehdä kolttosia ja varsinkin sellaisia mistä ei jäänyt kiinni. Hyvien kepposten vuoksi hän saattoi nähdä hyvinkin paljon aikaa ja vaivaa, jotta sumutus olis mahdollismman täydellinen.

hän kehitteli Tsekkiläisen mielikuvituskirjailijan nimeltään Janos Bölönin (Ihmisen mieli on joskus todella omituinen, muistan tuon mielikuvitus kirjailijan nimen yli kymmene vuoden takaa, mut en muista kaupan kassalla oliko se maito vai vessapaperi joka oli loppu). Hän kehitteli Tälle Janokselle tarinan. Syntymäajan, paikan, koulumenestyksen, opiskelut, naimisiin menon, kirjallisen tuotannon, jne. Hyvin tarkasti ja yksityiskohtaisesti hän opetteli Janoksen tarinan, jotta oli valmis vastaamaan mahdollisiin kysymyksiin kyseisestä kirjailijasta.

Sitten hän teki täysin mielikuvituksellisen referaatin, joka kertoi keskiaikaisesta elämästä sydäneuroopassa. Nappasi kirjahyllystä ruskean kirjan, jossa ei ollut selkätekstejä ja piti meille erittäin seikkaperäisen ja kiinnostavan referaatin Janos Bölönin kirjasta ja kirjailijasta. Hän jopa luki tekstinäytteen suoraan siitä ruskeasta kirjasta.

Esityksen loputtua opettajamme kiitti hyvästä ja valaisevasta referaatista ja esitelmästä. Opettajamme mainitsi tuntevansa aika hyvin myöskin Tsekkiläistä kirjallisuutta ja että nimi Janos Bölönin oli kyllä hänellekin tuttu, vaikka ei hän kyseistä kirjaa ollutkaan lukenut.

Muistaakseni tämä luokkamme oppilas sai referaatistaan täyden kympin.


Pakinaperjantain 14. aihe koulumuisto

8 Comments:

At 3:40 ip., Blogger allyalias said...

Vähänkös oli huipputemppu ja vaati suunnatonta pokkaa! Tästä sai hyvät naurut. Kiitti!

 
At 9:13 ip., Blogger SusuPetal said...

Hulppeaa, hah. Olisin itsekin voinut kehitellä jotain tuollaista sumutusta, jos en olisi ollut niin laiska...

 
At 9:17 ip., Anonymous Uukka said...

Tuohan kepponen vaatii jo melkoista kanttia! Hyvä!

 
At 4:42 ip., Anonymous Aaltoneito said...

Lukioaikoinani oli hieman samanlainen tapaus. Äidinkielen tunnilla annettiin tehtävänanto aineesta, jonka piti alkaa lainauksella. Eräs oppilas aloitti jollain päästään keksimällään lainauksella, ja laittoi sen perään "kuten Friedrich Bauman on sanonut". Opettaja ei aineita tarkastaessaan huomannut tässä mitään kummallista.

Baumanista tuli sisäpiirivitsi tiettyjen oppilaiden keskuudessa. Kyse oli ilmaisutaidon lukiosta, ja siellä sai syntynsä mm. yhtye nimeltä Baumanin perhe (http://bauman.nippu.net/).

Koko juttu huipentui siihen, että eräs oppilas piti filosofian kurssilla esitelmänsä filosofi Baumanista (http://bauman.nippu.net/fbauman.html). Kurssin opettaja ei esitelmää kuunnellessaan huomannut tässä mitään kummallista, mutta oppilas jäi kuitenkin kiinni tempauksestaan, sillä opettaja tarkisti lähdeluettelot. Antoipa kuitenkin esitelmästä ihan kunnollisen arvosanan.

Baumanin yhteydessäkin oli tätä "Keisarin uudet vaatteet" -ilmiötä, että opetushenkilökuntaan kuuluvat ihmiset selittivät niitä näitä siitä, kuinka ovat joskus jossain törmänneet Baumanin kirjoituksiin jne. Eihän sitä nyt voi myöntää, ettei ole koskaan kuullutkaan koko tyypistä, kun oppilas niin vakuuttavasti hänet esittelee.

 
At 8:41 ip., Blogger kotimies said...

Elämänhalun menetys viivästyi taas parilla vuodella. Kiitos hienosta tarinasta Aaltoneito.

 
At 9:45 ip., Blogger kaila said...

kyllä opiskelu kannattaa :D huippujuttu :)

 
At 10:32 ip., Blogger Hansu said...

Melkoinen temppu oppilaalta! Mulla ei ois pokka pitänyt, ainakaan siinä vaiheessa, kun opettaja "tunnustaa" tietävänsä kyseisen huiputuskirjailijan. Mahtava juttu!

 
At 7:50 ip., Blogger Salka said...

Hauskasti muistelet!

Kylläpä oli ketku oppilas mutta myös nokkela! Minuakin nauratti se etteivät opettajat huomanneet mitään ja lähtivät vielä puhumaan olemattomasta olennosta:))

 

Lähetä kommentti

<< Home