keskiviikkona, toukokuuta 10, 2006

Voodoo

Koska adoptio rintamalla on edelleenkin hiljaista ja välillä melkein meinaa unohtaa, mistä tässä odotuksessa on oikein kyse ja millainen mullistus meillä on edessä, niin aikani kuluksi päätin kokeilla shamaanin kykyjäni. Kaivoin "Papun" kellariin varastoidun pinnasänkyn esiin ja ajattelin maalata sen uuteen uskoon. Tarkoitus on maalata pinnis muistuttamaan erästä savannin eläintä. Tämän maalausoperaation aikana virittäydyn korkeammalle tajunnantasolle ja lähetän aliaivoaaltoja suoraan Johannesburgiin. Sängyn maalausoperaatio toimii siis tämän positiivisen "manauksen" välikappaleena, Suomalais-ugrilaista voodoota parhaimmillaan ;-).

Siinä on sitten Papun mukava kölliä ja nähdä unia kun sänky on maalattu muistuttamaan synnyinmaan tuttua eläintä, ei pääse koti-ikäväkään niin helposti yllättämään . Niinpä niin, niitä savannin eläimiähän liikkuukin siellä Soweton kortteleissa ihan alvariinsa, tuskinpa on moista otusta kuunaan nähnytkään. Toivottavasti ei nyt ihan suoraa huutoa ala parkumaan kun näkee sängyn uuden kuosin.

Omasta pienuudestani johtuen minua on viimeaikoina ruvennu närästämään, tämä iänikuinen fraasien vaihtokeskustelu, joka poikkeuksetta syntyy kun tapaa jonkun tutun tai edes puolitutun, se menee näin. "No hei. Mitä kuluu JA HEI ONKOS SIELTÄ ETELÄ-AFRIKASTA KUULUNUT MITÄÄN?" kysyy se toinen, johon minä vastaan huokaisten" No ei ole kuulunut ja ei kuulukkaan ennenkuin kuuluu oikein kunnolla, lapsen muodossa". Suurin osa näistä ihmisistä tietää sen entuudestaan ja suurin osa tietää myöskin sen, että sitten kun se lapsiesitys tulee, niin se on vuorenvarmasti sellainen asia, joka kerrotaan ensitilassa kaikille lähipiiriläisille ja miks ei muillekin, jotka sattuvat olemaan riemuhuutojen kantaman alueella. Närästykseni on mennyt jo sille asteelle (pyydän anteeksi teiltä kaikilta kysyjiltä, hyväähän te vain tarkoitatte), että olen muuttanut oman fraasiosuuteni suurinpiirtein tälläiseen muotoon. " Ai mistä ... Ai sieltä ... joo se Papu soitteli tossa yhtenä iltana ja juteltiin niitä näitä, lähinnä säästä. Papu kyseli että, jokos siellä on tarpeeksi lämmintä ja kukkiiko ne valkovuokot jo sille kuniisti. Samalla se kertoili väliaikoja ja pähkäiltiin, että milloin sinne Suomeen kannataa tulla ..."

1 Comments:

At 4:22 ip., Anonymous Anonyymi said...

Täällä kohtalotoveri, meillä tosin ei ole vielä edes adoptiolupaa ja silti ihmiset (jotka siis varsin hyvin tietävät, ettei meillä ole vielä edes lupaa eikä sitä myöten VOI olla vielä mitään 'kuulumisia' Kiinasta) kyselevät jatkuvasti, että mites etenee ja onkos jo lapsi selvillä.

En millään jaksaisi sanoa sataa kertaa peräkkäin jopa samalle ihmiselle että ei, mitään ei kuulu, eikä tule kuulumaan ja jos ja kun joskus kuuluu niin tekin varmasti kuulette sen koska jos en soita itse niin aivan varmasti joku muu soittaa ja sanoo, että nyt niille vihdoin kuuluu jotain.

Huono omatunto (siitä että hyväähän ne vain tarkoittavat siis) päällimmäisenä mielessä yritän useimmiten jaksaa olla olematta kärttyinen vaikka mieli tekisi. Tuntuu muuten, että varsinkin ne, joilla itsellään on pieni lapsi, eivät sitten millään tahdo voida ymmärtää sitä kärsivällisyyden määrää ja aikaa mitä tämä prosessi meiltä vaatii! Heiltä kuulen myös eniten "toi on kyllä niin typerä ja kohtuuton byrokratia" -tyyppisiä kommentteja liittyen esim. adoptioneuvontaan (josta olen siis itse sitä mieltä, että se on tarpeellinen eikä pelkkää byroa).

 

Lähetä kommentti

<< Home