torstaina, kesäkuuta 15, 2006

Announcement

I will be out of the office, starting 2006-06-16 and will not return until 2006-07-01. I am increasing the number of my familymembers by one. In urgent cases, please contact "Tapahtui aiemmin" or "Ei vielä Ö-mappi" section on the right side of your screen.

Ps. I am still peeing honey ... Why?

sunnuntaina, kesäkuuta 11, 2006

Tämä ei ole vitsi

Vaikea tätä on katsoa vakavalla naamalla.

perjantaina, kesäkuuta 09, 2006

Mömmöm-kisat

Tänään ne alkaa. Toiset ovat hurahtaneet ketjusilmukoiden virkkaamiseen ja toiset jalkapalloon. Minä kuulun jälkimmäiseen ryhmään. Ennen tätä lapsitieto härdelliä, olin suunnitellut pyhittäväni seuraavan kuukauden kuningas jalkapallolle, nyt joutuu tekemään hieman myönnytyksiä. Ei siinä mitään, nämä "myönnytykset" minä teen ilolla. Hauska yhteensattuma on, että seuraavat mm-kisat 2010 pidetään juuri Etelä-Afrikassa. No taitaa olla hieman aikaista tehdä juurimatka kisojen aikaan, mutta mistäs sitä koskaan tietää...

Apropå, olin ajatellut kirjoittaa postauksen siitä, miten näin juuri kisojen alla "kaikilla"(lue jalkapallofaneilla) on tarve esittää oma veikkauksen voittajasta ja osa näistä "ammattilaisista" sitten kovaan ääneen mehkaa kuinka varmoja he ovat omasta suosikistaan ja muiden suosikit on ihan vääriä valintoja. Tähän postauksen keskivaiheille oli ajatellut kirjoittaa, siitä miten "turhaa" tälläinen veikkaaminen on, koska jalkapallo on niin monien asioden summa, että voittajan veikkaaminen on lähes mahdotonta ja mitä vaan voi tapahtua. Lopuksi olisin sitten kuitenkin osittain kirjoittanut itsenäni pussiin ja todennut "Jalkapallon MM-kisat on laji, jossa 32 maata pelaa keskenään ja sitten Saksa voittaa."

Viikon päästä tähän aikaan istutaan jo koneessa matkalla Jo:burgiin, eikä yhtään liian aikaisin. Tämä lähdön odotusaika on hermostuttavaa aikaa ja ikävä tyttären luokse on kova.

maanantaina, kesäkuuta 05, 2006

Outoa aikaa

Tämä lapsitiedon ja hakumatkan välinen aika on outoa aikaa. Ajattelen meitä jo nelihenkisenä perheenä, vaikkakin yksi meistä on vielä Jo:burgissa ja kun se neljäs perheenjäsen ei nyt vielä pyöri tässä jaloissa niin välillä melkein "unohtaan" koko tyypin olemassa olon ja tulee sellainen outo huono omatunto-fiilis, että miten mä nyt voin unhotaa et mulla tytär. Toisaalta taas tulee mieleen että mikähän ihmeen takia me vielä ollaan täällä eikä tytärtä hakemassa, kenen etua palvelee tämä neljän viikon odotus täällä Suomessa. Ei ainakaan meidän eikä Papun. Odotellaan vaan, että arvon herra tuomarilta löytyy sopiva aika lyödä se leima paperiin. Jos laitetaan lapsemme ja virka(henkilö)miesten edut rinnakkain ja verrataan näitä inhimillisyyden näkökulmastan, niin eihän tätä odotusta voi perustella mitenkään. Vai voiko joku sinisinsilmin väittää, että hänen aikansa on tärkempää, kuin sen pienen ihmisen joka haluaa vain päästä kotiin(vaikka ei sitä vielä tiedäkkään). Byrokratia on muuten persiistä.

Ainoa asia mitä voimme tehdä on "nauttia" tästä ajasta kun meitä on vain kolme. Voimme antaa Teuvoanterolle jakamattoman huomiomme ja hänkin voi nauttia vielä viimeiset hetket siitä ainoa lapsen asemasta (harmi vaan ettei hänkään tiedosta sitä miten ainutlaatuisia hetkiä eletään). Minä voin lähteä poikien kanssa lauantaina paariin kattoma mömmöm futista ja ensi viikolla Tallinnaan kattomaan Metallica. Näiden laitumilla vietettyjen hetkien jälkeen on sitten mukava seestyä "suurperheelliseksi"