tiistaina, joulukuuta 27, 2005

Lahja

Kiitos kiitos ajatushan siinä on tärkein. Joulu on antamisen ja saamisen juhlaa, sisällöstä viis kunhan nyt annetaan ja saadaan, siis lahjoja. Aaah kuinka rakastankaan tätä juhlaa. Lähipiirissä lymyilevä henkilö on kunnostautunut antaja. Minua harmittaa etten ole pitänyt kirjaa saamistani lahjoista, koska olen jo kerinnyt unohtaa alkuvuosien herkkulahjat.

Viime vuoden ykköslahja oli kuusenkoristeita. Voiko niitä nyt enää huonompaan aikaan antaa. Kuusi on koristeltu jo, seuraavan kerran niitä tarvitaan tasan vuoden päästä. Vielä kun kyseinen henkilö tietää että olemme antimaterialisteja ja tykkäämme koristella kuusen (jos sitä nyt on ensinkään) hyvin pelkistetysti, vain eläviä kynttilöitä ja jokunen hillitty koriste. Ja jos se oli vinkki, että lisää väriä ja sälää kuuseen, niin ilmoitusluontoinen asia EI TUU.

Tänä vuonna saimme ikkunavalosarjan. Lähes yhtä huono ajoitus. Niissä on vielä sellaiset punaiset kuun muotoiset lamput. Samanlaisille porno-lampuille olen naureskellut naapureiden ikkunoissa ja ihmetellyt kuinka kukaan voi laittaa jotain noin mautonta ikkunaan killumaan. Antajan mieliksi ne piti vielä ripustaa samantein ikkunaan. Hävettää

Ylivoimainen suosikki lahja on kuitenkin omenanlohkomiskone. En käyttänyt sitä koskaan, heitin sen roskiin viime muuton yhteydessä. Kyseisen vempeleen esille kaivamiseen meni enemmän aikaa, kuin koko omenan kuorimiseen ja lohkomiseen perinteisin menetelmin.

Olen jo monena vuonna hienovaraisesti vihjaillut, ettei minulle tarvitse ostaa lahjaa vain lahjan vuoksi. Jos nyt ylipäätänsä haluaa ostaa jotain, niin sitten vaikka kirjoja. Viesti oli mennyt perille sain kirjan. Krääsä-lahjat oli osoitettu vaimolle. Olin myös vihjaillut suuntaan jos toiseen, että lukisin mielelläni Matti Wuoren: Kaikki on totta. Kirjoituksia kahdelta vuosituhannelta.

Sain Remeksen.

perjantaina, joulukuuta 23, 2005

Urheilujuhla

Luetaan ääneen Pekka Tiilikaista imitoiden:

Ilmassa on suuren urheilujuhlan tuntua. Kun tämän pienen pohjoisen maan urheat ja niin sisukkaat kansalaiset tekevät kaikkensa, jottei tämän tuulenpieksemän kansan tänään tekemät uhraukset vaivu unholan, vaan piirtyvät suurina palavina kirjaimina historian lehdille.

Eivät ole hukkaan heitetyt ne tuhannet ja taas tuhannet päivät, jotka esi-isämme raatoivat voimiaan säästämättä ja vaivojaan valittamatta, kasketessaan tämän kauniin kotimaamme valtavia metsiä pelloiksi. Näistä pelloista versoi se vilja, joka kasvatti tämän urhean maan niin jalot nuorukaiset ja heidän nuorikkonsa, jotka tänään taistelevat vaaroista välittämättä ja riskejä kaihtamatta suuren kunnian, ylpeyden ja muutamien minuttien tähden.

Voimme kuulla, kuinka heidän korskeat peltilehmät nostavat kierroksia, kuinka pinna kiristyy ratin takana ja kuinka takapenkki säestää itkulla tätä valtaisaa näytelmää. Jossa tämän päivän gladiaatorit käyvät veristä sotaansa, tällä jäisen asfaltin pinnoittamalla taistelutantereella. Tänä päivänä mikään uhraus ei ole liian suuri, yksikään tienpientareelle valutettu veripisara ei mene hukkaan, kun tämä pakkasenpurema pohjoinen kansa käy tänään katkeraan taistoon, ilman mitään järkevää syytä


ajakaa rauhallisesti ja hyvää joulua

torstaina, joulukuuta 22, 2005

Kiitos tästäkin päivästä

Olen syvästi kiitollinen mailmankaikkeuden luojalle (kuka hän nyt sitten ikinä onkaan), että sain elää tämänkin päivän. Ihmiskunnan nerokkuus ja kekselijäisyys täyttävät mieleni suurella lämmöllä. En voi lakata ihmettelemästä tämän suuremmoisen eläinlajin valtavaa luomisintoa. Ennenkaikkea olen kiitollinen siitä, että löysin jälleen yhden vekottimen, jota ilman en tiennyt pärjääväni. Rakas luojani anna minun elää vielä pitkään, jotta voin jatkaa ihmeiden ihmettelemistä ja anna minun kehittyä paremmaksi ihmiseksi näiden taivaallisten apuvälineiden avulla.

Nöyrä palvelijasi Kotimies

ps. tämä on kuulemma vuoden 2005 lahjahitti

keskiviikkona, joulukuuta 21, 2005

Ra(u)hallista Joulua

"Mitäs teidän Kerttuliisa tahtoo joululahjaksi? Aha vain niin? No nyt kun kysyit niin meidän Helmielina tahtoisi sen skeittaavan Gootti Bratzin ja Veikkopertti on ihan hulluna niihin kauko-ohjattaviin taistelupanssarivaunuihin sellaisiin, jolla USA ampui uraaniammuksia Irakin sodassa."

Olen tavallinen suomalainen mies ajan autoa ja juon kaljaa. Tuhoan tätä maapalloa siinä missä muutkin. En tiedä muista, mutta minulla on omatunto joka aina välillä saa ylivallan(saisi ottaa useamminkin) ja pakottaa minut ottamaan kantaa tai toimimaan paremman ja tasavertaisemman maailman puolesta. Tänä jouluna kummilapset ja sukulaisten jälkikasvit saavat lahjaksi tälläiset



Kiitos rakas vaimoni. Osaat avata silmäni, ne ovat liian usein tiukasti kiinni.

lauantaina, joulukuuta 17, 2005

Kiina on iso maa

Vaimoni osti kirjaston hylkykorista egulla Kina drömmen om människan-nimisen kirjan, koska lähitulevaisuudessa toivottavasti perheeseemme liittyy kyseisen kulttuuritaustan omaava henkilö(voikohan tuota enää hankalammin sanoa ja joo joo tiedetään "omaava" ei ole suomea se sitä svetisitisitimisä) En myöskään puutu siihen, että kirja on ruotsiksi, siis asiaan. Selailin sitä kotiin päästyäni ja huomasin, että se oli vanhan puoleinen ja kirjoitettu jo 70-luvulla. Pari sivua luettuani silmiini osui lause "Kina är med sina 800 miljoner jordens största nationella befolkningsgrupp." Aivotoimintani kiihtyi ja päässä alkoivat hermosynapsit vinkua kun panin kalkulaattorin töihin. Minun elinaikanani on Kiinan väkiluku kasvanut lähes 500 Miljonalla ihmisellä, se on enemmän kuin USA:n ja Venajän yhteenlaskettu tämänhetkinen asukasluku. Kiinan väkiluku on siis kasvanut joka toinen sekuntti yhdellä ihmisellä koko elämäni ajan. Kiinan valtava väkimäärä on saanut päässäni jonkinmoisen muodon, aikaisemmin se on ollut "vain" luku lähes 1.3 miljardia ihmistä, jota on ollut vaikeata suhteutta mihinkään. Suhteuttaminen helpoittui juuri huomattavasti...

naps...naps...naps...

perjantaina, joulukuuta 16, 2005

Kannattaisiko ensin hetki miettiä ?



Kun tapasimme ensi kerran, Minä ja tämä rekka, luulin aikuisten oikeasti, että kyse oli jostain muusta, kuin pelkästä kuljetusfirman nimestä. Ajattelin, että jaahans taas uusi aluevaltaus mainostaa pornokauppaa. Taksien kyljissä näitä aikuisten lelukaupan mainoksia on ollut jo jonkin aikaa. Kotiin päästyäni kävin kyseisen firman kotisivuilla, eikä sieltä sen kummempia kytköksiä löytynyt. Näyttää siltä, että kyseessä on pelkkä kuljetusfirma. No nimi jäi ainakin mieleen, ehkä se olikin tarkoitus...


torstaina, joulukuuta 15, 2005

Liian harvoin

Siitä on nyt noin 1 1/2 vuotta, kun haettiin Teuvoantero Kolumbiasta. Siitä lähtien ollaan kerätty "hyviä" uutisia koskien Kolumbia, ennen tätä päivää niitä oli huimat kolme artikkelia. Nämä hyvät uutiset on pakko panna hipsuihin, koska meidän kriteerien mukaan hyviä uutisia on kaikki, jotka eivät suoraan kerro joukkomurhista, huumeista, kidnappauksista tai luonnonmullistuksista.

Tämänpäivän Hesari uutisoi yli puolen sivun artikkelilla Kolumbian uudistuksista ja yrityksestä lopettaa jo ikuisuuksia kestänyt sisällissota, mukana on myöskin kohtuullisen kattava tiivistelmä lähihistoriasta, joka selventää sisällissodan taustoja.

Yleensä ihmiset tietävät Kolumbiasta vain huumet ja sodan, koska kyseessä on poikani syntymämaa, niin se saa minut surulliseksi. Pari kertaa Kolumbiassa käyneenä ja sen kulttuuriin ja luontoon tutustuneena haluaisin, että ihmiset näkisivät sen toisen puolen, mielettömän ystävälliset ihmiset ja aivan uskomattoman luonnon. Minulla on tuossa linkkilistassa nappula, josta pääsee lukemaan hieman toisenlaista uutisointia Kolumbiasta ja Kolumbialaisista.

Jos jotain hyvää halutaan löytää tästä tilanteesta. Niin se on, että Kolumbia on vielä lähes neitseellistä maaperää matkailijoille. Hankalan turvallisuus tilanteen takia länsimainen massaturismi ei ole vielä raiskannut tätä kaunista maata, vaan se on säilyttänyt oman voimakkaan latinalais-amerikkalaisen kulttuurin ja tavat.

Aasinpa siltaa hyvinkin käyttäen, siirryn toiseen lehti aiheiseen juttun. Eilinen hesari uutisoi Aki Kurismäen antaneen hastattelun Voima-lehdelle, jossa puhutaan vain politiikkaa. Ikäväkseni joudun toteamaan, että yhdyn hänen näkemykseen maailman tilasta.

Pessimisti pettyy harvemmin

tiistaina, joulukuuta 13, 2005

Kimppakivaa

Huomenna on taas lapsentekopäivä ja kuten viimeaikoina on ollut tapana, meillä on kolmaspyörä mukana. Helsingin kaupungin sosiaalivirastosta saapuu ah niin ihana Lusi (nimi muutettu ps. se on anagrammi) sulostuttamaan tätä rakkauden huipentumaa. Onneksi tämä on viimeinen kerta. En enää jaksa hymyillä ja teeskennellä, jotta näyttäisin paremmalta vanhemmalta kuin olen. Siihen alkoholin käyttö kysymykseenkin, jossa nyt lukee "mannermainen" haluaisin vastata, että ...tut on, olen suomalainen ja joskus saatan tarvita nollausta ja juon niin paljon simaa, etten muista tulinko taksilla vai bussilla (tulen aina taksilla koska kaikki bussit on menny jo). Ainoa miinuspuoli, jonka tästä käynnistä löydän on, että se on samalla kotikäynti, joka tarkoittaa moppausta ja jynssäystä. Ehkä sekin on turhaa, eiköhän Lusilla ole jo aika hyvä käsitys meistä, onhan tämä jo toinen prosessi ja täällä kotonakin se on jo käynyt muutamankin kerran. Taidankin tehdä pelkän pika imutuksen ja suljen makkareiden ovet ja vetoan siihen, että kyllähän sä paikat muistat kun olet käynyt ihan alvariinsa.

Viimekertainen tapaaminen oli sitä samaa, vastasimme vain siihen mitä kysyttiin ja muu aika hymyiltiin ja oltiin niin pirun onnellisen näköisiä, että vieläkin on poskipää kipeinä. Tätä touhua kutsutaan adoptio neuvonnaksi, mutta minusta sen nimi pitäisi olla "kaikkea mitä sanotte voidaan käyttää teitä vastaan" kuulusteluksi.

Olen kuullut että muilla on käynyt parempi tuuri ja niiden sossutäti on ollut asiallinen ja ennekaikkea ammattitaitoinen. Meidän Lusin "neuvonta" on enemmänkin poliisi kuulustelun kaltainen. Hyötyä tästä ei ole kenellekään, paitsi ehkä Lusille joka saa tästä liksaa.

Koska olen joskus täysin häpeämätön, enkä välitä siitä jos kieleni hieman ruskistuu. Niin viime kerran lopuksi, siinä jo takkia päälle laittaessani kysyin:"Ai niin kun tulet ensi kerralla meille käymään, niin haluaisitko makeaa vai suolaista kahvileipää?", johon silmin nähden liikuttunut Lusi vastasi:"Voi miten ihanaa, että sinä minulta tuollaista kysyt ja kiitos kysymästä suolaista." ja kun vauhtiin olin pääsyt, niin jatkoin lipomista" Niin minä aattelin, että sinähän joudut käymään useita kertoja viikossa vieraiden ihmisten luona ja ne aina tarjoaa sitä pakastepullaa ja keksiä, eikä kukaan kysy mitä sinä haluat" No meillä on tarjolla sekä kana-, että juustopinaatti-empanadaspiirakoita tomaattikorianterikastikkeen ja guacamolen kera suoraan Kolumbiasta.

No tämän käynnin jälkeen pitää potkia Lusia säännölliseti nilkoille ja hoputtaa kotiselvityksen kanssa, että saadaan paperit eteenpäin. Lautakunnassakin on kuulemma ruuhkaa, joten menee reilusti ensivuoden puolelle ennekuin Kiinan viranomaiset tietää meistä mitään. Teuvoanterokin on selvillä missä mennään ja usein kun sillä on tylsää ja kumpikaan meistä ei jaksa leikkä Ta:n kanssa se toteaakin"Lähetään jo Kiinaan hakemaan pikkusisko kotiin"

maanantaina, joulukuuta 12, 2005

Identtiset kaksoset



Tätä saksalais merkkiä pidetään erittäin laadukkaana, kestävänä ja kalliina. Tämän merkin omistaja haluaa viestittää ympäristölle tiettyä statusta. Useat käyttäjät ovat kuitenkin sitä mieltä, että laatu ja hinta eivät kohtaa vaan materiaalit ja tekniikka on muiden merkkien tasolla. Tällä merkillä on myöskin laaja mallisto ja valikomasta löytyy urheilullisiakin vaihtoehtoja.

sunnuntaina, joulukuuta 11, 2005

Mikä auto se olisi ?

Lapsen saamiseen liittyy myös paljon hankintoja. Yleensä nämä hankinnat ovat naisten alaa ja miehille jää korkeintain statistin osa. Esim. minkä väriseksi lasten huone maalataan tai minkä värisiä/merkkisiä vaatteita lapsi tervii. Ainoa asia johon mieskin saa osallistua on lastenrattaiden osto. Lastenrattaiden viimeaikainen kehitys on ollut huima. Ne ovat täynnä teknisiä yksityiskohtia ja niiden materiaalitkin on hightechiä. Koska miehet on miehiä ja tekniikka kiinnostaa, niin on luonnollista, että lastenrattaiden hankinta on siirtymässä miesten harteille. Sitäpaitsi eihän kukaan itseään kunniottava mies halua ajella 15 vuotta vanhalla "Ladalla".

Kun meidän perheeseen tuli uuden "ajopelin" hommaaminen ajankohtaiseksi, niin tapani mukaan perehdyin hyvin markkinoilla olevaan tarjontaan. Huomasin tiettyjä yhtäläisyyksiä lastenratasmerkkien ja automerkkien välillä. Aloitankin tässä uuden sarjan, jonka nimi on:

Mikä automerkki se olisi, jos se olisi auto?



Perustelut:

Tämä merkki on jo pitkään ollut markkinoilla ja sillä on luotettava ja hyvä maine. Sitä pidetään tilavana ja kestävänä ruotsalais-merkkinä. Sen ajo-ominaisuudet on hyvät, muuta varsinkin vanhempia malleja vaivasi tietty "traktorimaisuus". Mallivalikoima on laaja ja sen valikomista löytyykin lähes jokaiselle sopiva malli. Tällä merkillä on myöskin tietty statusarvo ja tämä merkki löytyykin lähes jokaisesta Espoolaisesta insinööriperheen rivitalon tallista.

perjantaina, joulukuuta 09, 2005

Oy perhe Ab

Yrityksemme viimeisen kvartaalin tulos uhkaa jäädä negatiivikseksi. Osakkeenomistajien toive oli päättää vuosi nolla tuloksella, mutta yllättävät käänteet rahoituspuolella (verokorttini raja täyttyi ja 8% sijan maksan nyt 38%(luulisi, että tulojen laskeminen on helppoa, kun Kela alkuvuodesta kiltisti ilmoitti paljonko minulle maksetaan lapseni hoidosta kotona. Mutta ei, jotenkin meni laskut sekaisin ja raja tuli vastaan jo marraskuussa))ja muutamat budjetoimattomat menot (Verkkokauppa.com tarjouslehti yllytti hakemaan "tarpeellisia" komponentteja "halpaan" hintaan. Ja viimeiset ehjät housuni menettivät pintajännityksensä ja jouduin vaatekauppaan. Koska en tunnustaudu metroseksuaaliksi, niin edellisestä visiitistä oli vierähtänyt jo tovi. Kauhukseni huomasin, että herra inflaatio oli nostanut telttakankaisten housujen hinnat aivan uusille sata luvuille) näyttävät koituvan suotuisan kehityksen esteiksi.

Yrityksemme ei kuitenkaan tarvitse hakea uutta rahoitusta tappioiden paikkamiseksi, vaan tappiot kuitataan aikaisempina vuosina kerätystä vararahastosta.

Vielä katsaus ensi vuoteen:

Yhtiömme jatkaa hyvin alkanutta toimintojen ulkoistamista (lapsenteko). Hyvin toimivan ulkomaisen (Kolumbiassa) yksikön rinnalle suunnitellaan toista yksikköä Kiinaan. Neuvottelut suomalaisten viranomaisten kanssa alkavat olla loppu suoralla ja uuden yhteistyökumppanin etsintä on kiivaimmillaan. Viimeiset tarjouspyynnöt on lähetetty ja vastauksia odotetaan aivan lähiaikoina Interpedialta ja pelastakaa lapset Ry:ltä. Helsingin kaupungin sosiaalivirastoa ei tälle viimeiselle ja ratkaisevalle kierrokselle otettu mukaan, koska siltä puutuu toimivat kontaktit Kiinaan ja sen toiminta muutenkin on viimeaikoina ollut hieman epäselvää.

Yrityksen organisaatioiden uudelleen järjestelyt ja toimintojen ulkoistamisesta johtuvat kulut saattavat rasittaa yhtiön ensi vuoden taloutta. Yhtiön toimiva johto haluaakin varoittaa täten osakkeenomistajia mahdollisesta uudesta rahoituskierroksesta, joka toteutettaneen suunnatulla osakeanilla.

Helsingissä 9. joulukuuta 2005

vt. hpj.

Kotimies

torstaina, joulukuuta 08, 2005

Uhkea blondi etsii päiväkahviseuraa !

"No niin tytöt kauneudenhoito ostoksille. Kaikki jotka ostaa vähintään 50€ saa kulmien nypinnän ilmaiseksi": sanoi yli pirteä Oriflamen edustaja. Huokaisin syvään, nousin ja puin Teuvoanteron. Sen koomin en ole "niihin" mennyt.

Myönnän kyllä, minulla oli ennakko asenne ja suhteeni "niiden" kanssa alkoi epäilevissä merkeissä. Yritin kyllä, kävin kahdessakin eri "sellaisessa" ja yhteensä toistakymmentä kertaa, mutta tuo viimeinen oli liikaa. Olisi edes kunniotuksesta minua kohtaan voinut jättää mainitsematta tuon "tytöt", se olisi ollut kohteliasta.

Tämä Oriflamen edustaja ei ollut ainoa syy lopettaa suhde. Olin kokenut ahdistusta ja tuntenut itseni ulkopuoliseksi jo jonkin aikaa. En tiennyt, että kotona oleminen on niin raskasta, että lapset voivat olla niin ilkeitä ja inhottavia, ja että kukaan muu kuin toinen koti-ihminen ei ymmärrä minua. Voi olla, että joitakuita se arjen murheiden ainainen jakaminen helpottaa, mutta minua se vain ahdisti.

Olette oikeassa hyvät koti-ihmiset paineita pitää purkaa, mutta eikö siitä kotona olemisesta löydy yhtään hyvää asiaa? En vain kertakaikkiaan jaksa kuunnella, joka kerta selostusta siitä kakan väristä tai kuinka jonkun Leeviä tai Hilmaa oli kohdeltu kaltoin hiekkalaatikolla. Olisin kaivannut hieman muunkinlaista jutunjuurta. Tottakai sekin vaikuttaa, että olen mies ja lapsen kanssa kotona. Minuun suhtauduttiin, niinkuin olisin ollut väärällä reviirillä. Olo on vähän niinkuin sillä englantilaismiehellä New yorkissa.

Tarjous on voimassa.

Ps. liioittelin hieman tuossa otsikossa. En ole uhkea, jollei sellaiseksi lasketa pelastusrengasta vyötärölläni ja blondikin olen vain mieleltäni.

keskiviikkona, joulukuuta 07, 2005

Mikä meitä vaivaa?

Ihmiskunnan ällyllinen kehitys on loppunut ja alamäki on alkanut. TV:n katsoja luvut ovat pitkään antaneet viitteitä tulevasta käännekohdasta (MTV3 katsotuimmat viime viikolla Salatut elämät, idols ja idols tulokset. 15 sijottuneet Kauniit ja rohkeat saivat enemmän katsojia kuin yksikään ohjelma TV2:lla) . Mutta se mikä sai minut vakuuttuneeksi Ällyllisen kauden lopusta ja tyhmyyden alusta, löytyi sunnuntain Hesarista. Syntyneiden osastolta löytyi tällainen:

Se on koira.Pelkkä koira, ei mitään muuta. Hyvät lapsen vanhemmat. Mikä saa teidät laittamaan valtakunnan päälehteen tuollaisen ilmoituksen. Rinnastatte itsenne kuolleeseen koiraan ja panette sen vielä istumaan pilven reunalle. Otan osaa syntyneen lapsenne puolesta.

Mikä meitä vaivaa? Maailma on lopun partaalla. Ilmaston muutos on kohta ylittänyt sen pisteen, että paluuta ei ole. Fossiiliset polttoaineet on poltettu loppuun ja ilma pilalla. Maapallolla kuolee nykyään nopeammin ja enemmän lajeja sukupuuttoon kuin dinosaurusten massatuhon aikana.

Meidän sukupolven tulee ottaa vastuu ja kääntää tämä laiva, niin ettei se aja karille. Me teemme ne päätökset, joilla turvataan lapsillemme elävä maapallo. Helvetin pahalta näyttää, ettei meistä ole siihen.

lauantaina, joulukuuta 03, 2005

Krapulan aatto

Ennakko tiedoista poiketen Jumala saattaa sittenkin olla olemassa. Teuvoantero on hoitopaikka kunnossa. Voi myöskin olla, että super kuurini tehosi. No nyt en saa koskaan tietää, ens kerralla teen vain jommankumman joko hylkään Jumalan tai pidän super flunssan torjunta kuurin, niin ettei tarvitse elää tällaisessa epävarmuudessa.

Olo on vähän samanlainen kuin teininä, kun illalla oli tiedossa nuorisotalon disko. Vatsassa on kihelmöivä tunne ja millään ei jaksaisi odottaa iltaan. Etukäten olisi ollut ihan mahdotonta arvata, että vanhemmuus tuo mukanaan myös tällaisia tunteita. Tavallinen ilta ystävien kanssa voi olla näin odotettu tapahtuma. Selvä tapaus olen ollut liian kauan kotona. Pitäisiköhän tälle tehdä jotain?

Mennä vaikka töihin HMMMMMM....

....Ei vielä.

perjantaina, joulukuuta 02, 2005

Jumalaa ei ole olemassa?

Olen aina syönyt puuroni kiltisti ja kunniottanut vanhempia ihmisiä. Nöyrä ja vaatimatonkin olen ja lähimmäistäkin olen rakastanut. Kristillisesti katsoen myös lähes synnitön. En ole koskaan pyytänyt paljoa ja olen ollut tyytyväinen siihen mitä minulla on. Niin pyydänkö liikaa, jos toivoisin että lapsemme ei sairastuisi juuri tänä viikonloppuna?

Lapsiperheellisen elämää ei useasti siunata "ulkoilulla" ja juuri nyt pitkänä(vaimollakin on maanantai vapaa) viikonloppuna olisi oikein kahdet mielenkiintoiset (paljon ihmisiä, joita ei ole nähnyt ikuisuuksiin ja alkomahoolia niin ettei lopu) ulkoilut. Sukulaiset ja kummitkin on ollut suopeita ja Teuvoanterolle on löytynyt hoitopaikat, niin eikös perhana(tekisi mieli käyttää hieman voimakkaampaa ilmaisua) Teuvoanteron nenän alle ole ilmestynyt räkäputous. Kuumetta ei vielä ole, mutta eiköhän tuo ole ajan kysymys.

Olkaa te muut mallivanhempia, niin minä olen tällainen omahyväinen paska ja aloitan keinoja kaihtamattoman super flunssan ehkäisy kamppanjan. Suppoa bäksteriin, nassua nokkaan ja mustaviinimarja mehua niin että tulee korvista ulos ja jos ne ei auta niin sitten saunaa,tervaa ja viinaa. Stop alkää hätäilkö laskekaa luuri alas, se viina on mulle.

lupaan olla oikein kiltti ja tehdä kaikki katumus harjoitukset, jos nyt vain säästyttäisiin tältä alkavalta taudilta Lupaan myöskin lukea ääneen, sitä perhanan pieni uninen kani-kirjaa väsymättä vaikka sata kertaa putkeen

torstaina, joulukuuta 01, 2005

Maailman kurittomin lapsi

Olen aivan varma, että Teuvoanteron biolooginen äiti Kolumbiassa on lukenut nonstoppina Eemeliä, Kiljusen herrasväkeä ja Maxia ja Moritzia ja Teuvoantero on imenyt vaikutteita napanuoraa pitkin. Äidinmaidon mukana se ei näitä taitoja oppinu, koska se oli Nestleä ONNEKSI ;-).

Meillä arkirutiiniksi on muodostumassa tapa, että aina kun tuo täystuho on hereillä, niin jomman kumman on melkein pakko seurata Teuvoanteroa kuin hai laivaa tai muuten se tiputtelee mandariineja vessan pyttyyn tai heittelee cd-levyllä frisbeetä tai piirtää kirjastonkirjoihin kissan poikia, muutamia koiruuksia vain mainitakseni. Ei ole kyse siitä, etteikö Teuvoantero Ymmärtäisi kieltoa tai Ei-sanaa. Itseasiassa se on yksi lempi sanoja mm. näissä yhteyksissä "EI mennä nukkumaa","Ei mennä potalle" tai " En ole kiltisti"

Kärsivällisyys alkaa olla lopussa varsinkin silloin kun on jo seitsemättä kertaa on kieltänyt, että "Olisitko kiltti etkä potkisi, sitä eteisen peliovea niillä kumisaappailla, se menee rikki", niin poika vaan laskee päätä hartioiden väliin ja vääntää silmät viiruiksi ja potkaisee vielä kerran (koska kotona ei saa enää kiroilla Teuvoanteron takia, niin käytän tilaisuutta nyt hyväkseni VittuSaatanaPerkeleVittuSaatanaPerkele). Joo teidän kyllä että minun tulisi käyttäytyä aikuismaisesti ja jaksaa vain uutterasti kieltää ja ohjata pojan energia ja tarmoa johonkin muuhun toimintaan, mutta en vaan jaksa olla niin aikuinen. Teuvoanterolle tulee lähtö jäähylle miettimään tekosijaan ja yleensä seurauksena on hirveä huuto ja hampaiden kiristys.

Olin kyllä kuullut uhma-iästä ja varotuksen sanojakin oli joku lausunut. Kukaan ei vain kertonut miten päin se lusikka pitää olla pöydässä tai, että ovesta ei voi tulla sisään ilman että postiluukun kautta on huhuiltu äitiä 65 kertaa tai, että se on minun syy kun lumi on sulanut eikä pulkkamäkeen pääse.

Kaikkein oudoimmaksi tämän uhma-ajan tekee se, että vaikka lapsi käyttäytyisi kuin pirun riivaama ja tuntuu, että ei tästä taaskaan tule mitään, niin yhtäkkiä jostain tulee esiin aurinko ja tämä pikku piru muuntaa itsensä enkeliksi kolmessa sekunnissa ja juoksee kaulaani, rutistaa minkä pikkukäsistään jaksaa ja kuiskaa korvaani "mun pappa" ja rakastan tuota pikku poikaa, jos vain mahdollista niin vielä enenmmän.