torstaina, elokuuta 31, 2006

Valokuvatorstai



Valokuvatorstain aiheena valo.

Paljon parjaamani Ixus taitaa olla kulkemassa tiensä päähän. Ulkona kovassa valossa kuvattaessa kirkas valo sekoittuu tummempiin alueisiin. Voi olla että kyseessä on kameran ominaisuus tai jokin säätö jonka olen onnistunut sössimään. Kyseistä "ominaisuutta" en ole huomannut aikaisemmin, vaikka olen kuvannut varmaan satoja ulkokuvia.

No niin tai näin kuva on mielestäni aika hauska. Anoppilassa kuvaamani luumupuun lehvästön läpi tunkeutuva valo vähän niinkuin sulattaa kuvan luumuja ja lehtiä

keskiviikkona, elokuuta 30, 2006

Outo musiikkikesä

Sitä helposti luulisi, että kun perheeseen kuuluu kaksi alle kolmevuotiasta ruokapöydän alustan sotkijaa (Olen vakavasti harkinnut pienen, ruman ja taatusti haukkumattoman koiran hommaamista, vain siksi, että olen kyllästynyt imuroimaan päivittäin pöydän alustaa liiskaantuneista ruuan tähteistä. Ai ettäkö miksi ruman? No mielestäni ruma(voidaan myös lukea persoonallisennäköinen) on koirasta puhuttaessa paljon silmää miellyttävämpiä kuin klassisesti kauniina pidetyt Colliet, Spanjelit ja noutajat (kultaista noutajaa ei meille tule koskaan, katse sen paljastaa, ei minkäänlaista aivotoimintaa). Mielestäni bullmastiffit, Bokserit ja kaiken maailman Seropit on niin paljon kauniinpia, pitäköön joku muu ne lutuset Spanjelit)

... mihinkäs minä jäinkään .... aivan, niin sitä luulisi, että koti-ihmiset vain istuisi kaiken kesää kotona natiaisten kanssa ja riennot olis förpii ainakin muutamaksi vuodeksi. Niin kas kummaa kyllä sitä aikaa löytyy kun vaan sumplii ja sopii sen toisen koti-ihmisen kanssa vuorovedosta.

Tässä listaus oudosta tai no ehkä hieman heterogeenisestä keikkakalenteristani

Maaliskuu (joku ei ehkä laskisi tätä kuuta kesäkuukaudeksi. Minä olen avarakatseinen ja lasken):
Cold Shot Kaverin bändi. Toimin keikalla samalla vähän niinkuin roudarina ja miksaajana (todellisuudessa keskityin juomaan ilmaista börstaa)

Kesäkuu:
Porkkala ooppera (Olen samaa mieltä hirveät webbi-sivut) Itseasiassa emme nähneet kyseistä rainaa, koska Irma päätti tulla kotiin juuri esityksen aikaan, mutta liput oopperaan oli ostettu.
Metallica Tallinnassa kaksi päivää ennen Irman haku matkaa. En taatusti unohda tätä keikkaa

Heinäkuu: rauhoitettiin Irmalle

Elokuu:
Aino Yritettiin kavereiden kanssa mennä katsomaan juuri sinä perjantaia mitä tahansa elävää musaa Stadiin. Tarjonta huonoa ja päädyimme tälle keikalle. Jostain käsittämättömästä syystä katsoimme koko keikan. Taatusti kesän huonoin valinta.

Paukkumaissi Oltiin taiteilemassa yössä lasten kera. Hyvin soitettua ja mukavan erilaista lastenmusaa. Naislaulajan äänestä voi olla montaa mieltä. Meitä ei miellyttänyt. Lapset tykkäs

Maarit ja Zook Samana iltana ArtGoesKapakka festareilla. Myönnetään hieman outo yhdistelmä. Jos olisin tiennyt et Zookki aloittaa niin myöhään, olisimme yrittäneet ehtiä vielä katsomaa Marjoa ja viranomaisia siinä välissä.

Mulatu Astake ja The Either/Orchestra Eilen huvilassa. Niinkuin moni muukin olin tutustunut Mulatuun Broken Flowers elokuvan kautta. Olisin toivonut hieman enemmän Astatkea ja hieman vähemmän Either/Orhestraa, varsinkin heidän oma tuotantonsa oli ihan mitään sanamatonta perus jaskaa. Keikan loppupuolella kuultu Etiopia "potpuri" kuulosti jo paremmalta. Mulatu tyytyi soittamaan Bongoja ilman mikkiä. Pieni pettymys.

Yritän olla vielä jatkossakin avarakatseinen ja toivon että outu musiikkikesäni saisi vielä yhtä heterogeenistä jatkoa kuin tähän asti. En ihan vielä sittenkään suostu alistumaan syksylle. KESÄ JATKUU...

tiistaina, elokuuta 29, 2006

Déjà vu



Onko Tosiaan niin...

Tämähän on jo kliseisyyksiin asti puitu aihe, ettei Suomeen mahdu kuin yksi julkimo kerrallaan. Katsot, seurat, seiskat, jne ovat sitten pullollaan tätä samaa julkimoa hieman eri kuosiin pantuna. Nämä kyseiset lehdet sitten "haastatteluissaan" puivat julkun lapsuuden muistoja, unelmia, haaveita ja muita hyvääpäivääkirveenvartta aiheita. Tällaista kopiokopio-journalismilla on ollut helppo välttää, jättämällä kyseisen genren lehdet vaan tylysti lukematta, jopa siellä terveyskeskuksen odotushuoneessa. Onneksi, ainakin minun ja ehkäpä jonkun muunkin, niistä samaisista terveyskeskuksen lehtilaareista löytyy aina jokunen Naku Ankka, jonka lukeminen on sentään viihdyttävää toisin kuin seiskojen sun muuiden, joiden viihdearvo vastaa neulan työntämistä kynnen alle.

Toivottavasti edes jommankumman lehden toimituksessa, joku seisoo nurkassa häpeämässä. Olen pitänyt kumpaakin lehteä (ainakin Imagea) hyvin tehtynä ja ennekaikkea niissä on mielenkiintoista ja ERILAISTA luettavaa. Niin eikös perhana molemmissa lehdissä ole sama juttu ja jopa samalla otsikolla (Nyt liite ilmestyi viikoa ennen, joten aikaa olis ollu, siihen ei voi vedota). Ja voiko nyrkkeilijästä enää perinteisemmin kertoa. Kouluja vieroksuva räkänokka (molemissa lehdissä käytettiin nimenomaan termiä räkänokka) löytää elämälleen tarkoituksen hakkaamalla hienhajussa säkkiä.

Muutama Esimerkkii

Nyt-liite ensimmäiset sanat:
UH UH UH UH UH UH

Image ensimmäiset sanat:
EH-ÄH. YMH-ÄH.OH-ÄH-ÄH-YH

Nyt-liite:
"Tuossa me katseltiin Turusen Jonin kanssa junnuina sen isoveljen Tonin treenejä. Kolme neljäkertaa käytiin kurkkimassa ennekuin uskallettiin mennä mukaan. Siitä on nyt kahdeksantoista vuotta"

Image:
"Jopa sali, jossa Asikainen harjoittelee on sama, jonka ikkunan taakse hän tuli 12-vuotiaana kurkkimaan yhdessä kaverinsa Joni Turusen kanssa. Sisällä Jonin isoveli Toni treenasi "Kokkolan leipurin" Olli Mäen valmennuksessa. Vasta muutaman vakoilukerran jälkeen pojat uskaltautuivat saliin sisälle"

Onko tosiaan niin ettei nyrkkeilijästä tai miks ei muistakin urheilijoista löydy mitään muuta kerrottavaa, kuin se minkä lukijat jo entuudestaan tietävät tai osaavat arvata kun artikelissa käsitellään sellaisia asioita kuten: lapsuus, nykyisyys, tulevaisuus ja unelmat.

Minä en usko, Herrat Mikko Rämö ja Mikko Numminen, että näin on. Te olette tehneet huonoa työtä. Samoin herrat Kamu ja Metso voisiko urheilijan kuvata muutekin kuin mustavalkoisena lähikuva hikinaamana. Varmasti voi.

... Toivon hartaimmin sydämmestäni ettei olisi.

perjantaina, elokuuta 25, 2006

Haista kukkanen

Blogistanissa riehuneeseen kukkaiskeskusteluun haluan minäkin kantaa kukkani kekoon.




Annoin vaimolle viime viikolla erään juhlapäivän aattona kukkia tai siis tässä tapauksessa kukan. (Teille kauhistelijoille tiedoksi kyseessä ei ollut hääpäivä). Tästä Latexphilos puhallox kukasta löytyy roppakaupalla hyviä ominaisuuksia. Vettä ei tarvitse muistaa lisätä, itseasiassa tämä on täysin vesivapaa malli, sopii siis hyvin meille kukan kuin kukan tappajille. Nyt on kulunut viikko kukan antamisesta, eikä se ole kuihtunut/kutistunut juuri lainkaan.

Tämä Latexphilos sopii myöskin hyvin allergikoille, poislukien kumille yliherkät immeiset (Nyt en ole aivan varma tehdäänkö nämä puhalettavat pötkylät edelleenkin kumista, vai on kehitys kehittynyt, niin paljon, että kumin tilalle on löydetty jokin paljon halvempi synteettinen öljyjohdannainen. No siinä tapauksessa ne käy myös niille kumiallergikoille)

Kukka-aihiota voi pitää näppärästi kotona piironginlaatikossa ja kun kukan antamisen tarvetta ilmenee, niin eikun puhaltamaan ja kädenkäänteessä Latexphilos puhallox on valmis ojennettavaksi tarvitsevalle. Kiireisellä ihmisellä on elämässään yksi huoli vähemmän, kun enää ei tarvitse ryntäillä pää tai jokin muu kolmantena räpylänä kukkakaupalle, vain huomatakseen sen olevan kiinni.

Pienen pieni huomautuksen sananen. Siinä samaisessa piironginlaatikossa saatetaan säilyttää eräitä muitakin antamisen tarpeeseen liittyviä välineitä. On siis hyvä merkitä nämä kukka-aihiot selvästi tai säilyttää niitä eri laatikoissa kuin näitä toisia hieman samanmoisia välineitä, etteivät ne vaan menisi sekaisin. Seuraukset saataisivat olla vahingollisia ihan kirjaimellisesti.

maanantaina, elokuuta 21, 2006

Mistäs arvasit ?



Oliks ne noi polvipaikat, jotka paljasti tyttäremme synnyinseudun ?

tiistaina, elokuuta 15, 2006

Ruokamyrkytys ?

On se vaan kumma tuo ihmismieli. Vaikka kuinka hyvin tietäisi, että niiden syömisestä tulee ihan hirveä olo, oksettaa ja päätä särkee, niin ei sitä vaan millään opi. Rapuja ei kannata koskaan syödä, ne on aina pilaantuneita tai no ainakin seuraavana päivän oireet viittaavat hyvin vahvasti siihen.

Yritin jälleen kerran minimoida pilantuneiden rapujen aiheuttamia pää ja -vatsaoireita. Hankkimalla ainoastaan laitti Kossua(vain 32%) napsuiksi ja napandereitakin otettiin vain apaut joka kymmenelle sakselle (Se urbaanilegenda, joka kertoo, et suomenruotsalaisilla on tapana ottaa joka sakselle ja laulaa heelanit ja halvanit vielä päälle on ihan puppua tai sit niiden rapukesteissä ei oo ku yks rapu per syäjä), tyhjensin Baarikaapin kaikista muista väkevistä juomista (sitä kuningasajatusta silmälläpitäen, joka iskee aina puolenyön jälkeen " Eiköhän myö maisteta tota Laren pontikkaa, se on tosi hyvvää, ei maistu yhtään pontikalle, ku se on käyttäny sitä aktiivihiilisuodatinta") ja kaikki muu kotoa löytynyt alkomahoolipitoinen juoma oli hyvin mietoa.

Ei auttanut pilaantuneita olivat perhanat.

ps. Sain kutsun syksyn toisille rapujuhlille, vastasin otis kyllä. On se vaan niin kivaa puuhaa tuo rapujen syöminen.

keskiviikkona, elokuuta 09, 2006

Matalaa profiilia - leuka raapii maata

Niin johtuen erinäisistä syistä, joista tuonnempana lisää, Kotimies plökin päivitys frekvenssi tullee jonkinverran pidentymään. Tarkoitus ei ole kokonaan lopettaa postailuja, koska tämä plökin pitäminen on aivan liian kivaa ja terapeuttista puuhaa, mutta jokinlainen hiljaiselokausi lienee edessä.

Nyt kun tämä on ilmoitus on toreilla kuulutettu ja ilmoille julkituotu, niin tyypilliseen tapaani pyörrän taas todennäköisesti puheeni ja tulee ihan pakonomainen tarve kirjotella ja sitten, sitä aikaa taas jostain kummasta löytyy.

Tulevat lähi viikot aion siis täytellä erinäköisiä hakemuksia, soitella uusyrityskeskuksiin, käydä tapaamassa työkkärissä virkaihmisiä starttirahan toivossa, opetella kirjanpitoa, miettiä mitä kaikkea kivaa "firman" rahoilla voi hankkia kotiin, käydä pankinjohtajan juttusilla, tehdä netti sivut, ostaa haalarit, laittaa sanaa kiertämään kaveripiirissä, että minä tarvitsen töitä, niin ja kai niitä "töitäkin" pitäis tehrä.

Toinen plökkäykseltä aikaa vievä asia on ollut huomata, että lasten kohdalla 1+1 on paljon enemmän kuin 2. Pelkästään perus kodin kunnossa pitoon uppoaa ihan tolkuttomasti enemmän aikaa. Nuo kaksi nukkuu eri aikaan, syö eri aikaan ja eri ruokia, sotkee taatusti vaippansa eri aikaan (onneksi toisella ei oo enää, kuin yövaippa ja senkin pitäminen taitaa olla ihan vain vanhempien saamattamuutta ja mukavuuden halua), tahtoo ulos ja sisään eri aikaan, mutta riidellä ne osaa ihan yhtäaikaa ja paljon. Toisaalta on mukava huomata, että lapset on "normaalilla" tavalla mustasukkaisia vanhempien sylistä, tavaroista ja lähes kaikesta mistä ylipäätänsä voi olla mustiksia. Eipähän ainakaan juuri tässä elämän vaiheessa tarvitse olla huolissaan adoption mukanaan tuomista tunne ja kehitys häiriöistä, sen verran samanlaiset kuviot meillä on kuin missä tahansa muussa "normaalissa" kaksilapsisessa perheessä.

Onhan meillä toki niitä mukavia asiotakin tapahtunut, Papu (,joka "kastettakoon" tässä juhlallisesti "Irmaksi", koska Papu oli pelkkä työ nimi ja nyt kun tuo Irma tuossa jaloissa pyörii niin hän on minun mielestä paljon enemmän Irma kuin Papu), niin siis Irma on saanut valtavan kehitys pyrähdyksen. Irma oppi kävelemään reilu viikko sitten ja nyt se melkein jo juoksee. Viittomia on jo muutama ja PAPPA-sana tulee jo ihan selkeästi ja selvästi tarkoittaa minua. Äitiä ja vaippaakin on jo tapailtu, mutta niiden osuminen kohdalleen on vielä hieman hakusessa. Eräs muuan mukava uusi piirre, joka tuossa vanhemmassa jälkikasvussa on ilmennyt Irman kotiin tulon jälkeen, on lähes kyltymätön sylissä istumisen tarve. Minä en pane laisinkaan hanttiin, enkä tiedä juuri mitään mukavampaa kuin istua illalla sohvalla lapsi sylissä lukien kirjaa, leikkien leluilla tai ihan vaan katsellen telkkarista lasten ohjelmia (Simpsoneita).

Meillä on siis asiat hyvin tai siis normaalisti, eikä mua oikeastaan mikään muu harmita, kuin tuo ainainen vesisade ;-)

ps. Ei kellään sattuis olemaan myynissä hyvää ja halpaa (tiedetään se on paradoksi) pakettiautoa. Painotetaan vielä sanaa HALPAA. Ostaisin yhden sellaisen kiitos.