Valmisteluja

Viime päivät onkin Kotimieheltä mennyt nenä kiinni ruudussa. Kaikki saitit, jotka vähänkään haiskahtaa matkatoimistoilta tai lentoyhtiöiltä on nyt käyty läpi ja liput on nyt varattu. Onneksi hakumatka sattui matkailusesongin ulkopuolelle, joten lentolippujen hinnat on maltilliset ja tilaa löytyy.

Suurin pettymys joka liittyy meidän hakumatkaan on se, että jo alustavasti suuniteltu viikon omatoimi tutustumismatkailu tyttäremme synnyinmaassa vaihtui viikonlopuksi. Tästä saamme kiittää palvelumaksun suhteetonta hinnankorotusta. Vielä ikävämmäksi tilanteen tekee se, että paperit oli jo E-A:ssa kun tieto lisäkustannuksista tuli. Jos tästä "ostotapahtumasta" poistaa nämä tunne puolen asiat ja katsoo asiaa puhtaasti ostotapahtumana, niin kuinka moni olisi valmis maksamaan 20% lisää sanotaanko nyt vaikka uudesta autostaan sen jälkeen kun kaupat on jo lyöty lukkoon?

Hyvään tarkoitukseenhan ne lisä rahat menee, toivottavasti nämä kovasti kallistuneet "hallinnointi kulut" tarkoittavat parempia lastenkoteja ja parempaa sosiaalihuoltoa, kuin lisääntynytttä byrokratiaa. Kaikesta huolimatta odotamme kovasti matkalle lähtöä ja ennenkaikkea tyttäremme tapaamista.

Tiedoitus

Niille jotka eivät sitä vielä rivien välistä ole lukeneet. Kaikki Kotimies plokissa kirjoitetut jutut ovat puhdasta fiktiota, minun päässäni keksittyjä satuja. Yhteydet todellisiin tapahtumiin ja henkilöihin ovat puhdasta sattumaa.

Se ei sitten ole lehmä

Koska isä on äärimmäisen ylpeä suorituksestaan (suomalais-ugrilainen voodoo juttu), niin on aika esitellä myöskin "voodoo-nukke". Tällänen siitä nyt tuli.



Kun noi raitapöyksyt sattuu olemaan laumaeläimiä, niin eihän sitä voinut yksin jättä, vaan sille piti tehdä kaveri.




Lastenhuoneessa on vielä yksi "valkoinen sarvikuono", siitä vois tehdä vaikka leopardin. Tulisipa lastenhuoneeseenkin vähän elämää kun siellä alkais villi saalistus, muutenhan siellä on hiljaista kuin huopatossutehtaassa ;)

Uneton Helsingissä

Sanotaan, että toisen lapsen saaminen on ihan eri juttu. Jotkut isät ja miks ei äiditkin sanoo et se on paljon helpompaa kun rutiinit on halussa ja homma kun on kerran koettu, niin tietää jo etukäteen mitä tuleman pitää. Mielestäni toi rutiinien tunteminen on tässä lapsen saamis touhussa se kaikkein helpoin osa. Puhdas tekninen suoritus ja sen hallitseminen ei ole minulle se "juttu", joka helpottaa tätä isäksi tulemista.

Itseasiassa minusta tuntuu, että ensimmäisen lapsen kohdalla hukutun sisälläni sambaa vetävät tunteet juuri tämän tekniikan alle "Onkos nyt varmasti tarpeeksi lämpimiä vaatteita ... entäs matka-apteekki. Pitäiskös kuitenkin ottaa kaksi kuuria noita malarian estolääkityksiä, vaikkei siellä malariaa ookkaan ... ihan varmuudenvuoksi ... onks lennot varmistettuu ... mä soitan sinne vielä kerran ... Hei noi ergotutit meinas jäädä tohon piirongin päälle..."

Nyt kun kokemusta on kertynyt jo (huimat) yhden lapsen verran, niin teidän että ne lapset on pieniä ihmisiä ja ne kaipaa niitä asiota mitä isotkin ihmiset kaipaa - rakkautta. Todennäköisesti Papun mielestä ne ergotutit voi tunkea sinne, koska tää mun peukalo on mulle paljon rakkaampi ja hei mitä te siinä toljotatte vaihtaa mut kuiviin ja sit joku vois pitää mua sylissä ja laulaa vaikka jotain kivoja lauluja.

Nyt kun noi tekniikka murheet voi jättää taka-alalle ja keskittyä voi omaan itseensä ja sisäiseen maailmaansa, niin huomaakin että sisällä soi Rock´n roll hallelujaa taukoamatta ja samalla kun olo onnellinen on se myöskin sekava ja epävarma. Valtavan tunnelatauksen purkautuminen saa minut jotenkin sekaisin ja miettimään ihan minulle outuja asiota. Vaikka tiedänkin olevani hyvä isä, niin silti takaraivossa kummitelee ajatus siitä onko minusta sittenkään tähän. Tämän ensimmäisen lapsen kanssa kaikki on mennyt niin hyvin, että seuraava kanssa ei millään voi olla näin helppoa. Täysin epärationaalista ja ei missään tapauksessa minulle tyypillistä. Miten ihmeessä minä tänne päädyin jossittelun suolle.

Unettomuutta ei yhtään helpota sekään, että saimme kuulla palvelunantajalta, Papun bio-äidin haluavan tavata meidät. Kaiken lisäksi on mahdollista, että Papun bio-äiti on ollut valitsemassa meitä vanhemmiksi. Näiden seikkojen takia siihen tapaamishuoneeseen on tuota niin suuret saappat, että tuntuu lähes mahdottomalta täyttää ne. Miten me voidaan siinä lyhyen tapaamisen aikana vakuuttaa, että hän on tehnyt oikean valinnan ja lähtiessään hän tyytyväinen ja onnellinen ratkaisustaan (niin tyytyväinen ja onnellinen kun tässä tilanteessa voi olla). Samalla kertaa kun tuleva tapaaminen on ainutlaatuinen ja ainutkertainen tilaisuus, on se myös taatusti hankalin tilanne mihin eläessäni tulen joutumaan. Toivon hartaasti, että pystyn pitämään tunteeni kurissa ja käyttäytymään/näyttäytymään minulle asetettujen odotuksien mukaisesti. Luulen, että jos minä miehenä purskahdan itkuun ja lyyhistyn sohvan nurkkaan nyyhkyyttämään, niin ne saappaat jää täyttämättä ja toista tilaisuutta ei tule. Voi kuinka toivoisin olevani niiden mielikuvien ja enakko-odotusten mukainen, jotka siihen tapaamis huoneeseen on tuotu.

Meitä on nyt neljä

Suomalais-ugrilainen voodoo toimii. Meitä odottaa Joburgissa 10 kk tyttö. Jos Kotimies on perheineen onnesta soikee, niin on kotimiehen isäkin. Fafa oli jo heittänyt toiveet saada tytär sukuun kolmen miespuolisen lapsenlapsen jälkeen, varsinkin kun kuuli, että paperimme lähtee E-afrikkaan ja että sieltä yleensä tulee pelkkiä poikia. No toiveemme on kuultu ja saimme erittäin toivotun tyttären sukuun. Lähenkin tästä kaivamaan pipoja kellarista E-afrikassa on talvi.

ps. Kaikki muut odottajat, mitä te enää siinä teette. Sänkyjä maalaamaan siitä

Nomen est omen

Rakkauden hedelmän saapuminen maailmaan saa vanhemmat usein herkistymään ja rakentelemaan pilvilinnoja siitä autuudesta, joka heitä nyt odottaa. Näiden pilvilinnojen keskellä tulee se aika kun lapselle mietitään nimeä. Herkistynyt mieli haluaa lapselle nimen joka kuvaa tätä ikuista autuutta ja lapsia kastetaan Onneiksi ja Iloniksi.

Aikanaan lapset kasvaa ja väistämättä tulee eteen uhmaikä. Kun lapset ovat kuin pirun riivaamia ja nomen ei välttämättä ollutkaan est omen, niin saattaa käydä mielessä olisiko sittenkin pitänyt...

Lopeta lukeminen tähän...

...jos jalkapallo on mielestäsi EVVK!

Eilinen finaali oli sitä mitä finaalit yleensä on, ei ehkä mailman legendaarisin ottelu, mutta viihdyttävä ja tapahtuma rikas. Oikea joukkue voitti onnea Barca ja kiitokset myös Arsulle, joka teki pelistä mielenkiintoisen ja taisteli loppuun vasti vajaa miehisenä. Niinkuin tapana on viimeaikona ollut, niin Ruotsin lehdistön mielestä kentän ainoa sankari oli Henkken Larsson tässä muutama linkki Expressen ja Aftonbladet. Totuuden nimissä myönnettäköön, että Henkkenin eilinen panos oli vakuuttava ja samalla se oli hieno päätös Barcan kaudelle, mutta tässä kohtaa tulee se mutta, jos hän olisi "suurin suurimmista", niin eikö hänen paikkansa olisi aloituskokoonpanossa, eikä niin sanottuna "supersubina", joka otetaan kentälle viimeiseksi vartiksi/puoleksi tunniksi tekemään "taikoja" ja tuomaan uutta verta ja juoksuvoimaa. Ruotsalaisille tiedoksi kentän todelliset sankarit olivat jo lähes jumalaan asemaan nostettu Ronaldinho ja silmääkin nopeampi Eto'o. Ilman heitä Barca ei olisi mestarien mestari ja kaksinkertainen la Ligan voittaja. Kunnia niille, joille kunnia kuuluu.

Sentin venyttäjät

Ei oo meijänkään mepit lennelly turhaan Suomen Brysselin väliä. On ne kovia, niin kovia et napsahtaa kun heittää seinään



Pihejä ovat, kun meinaavat tolla summalla pärjätä.

Vinks vinks

Männä päivänä kun olin tulossa lenkiltä törmäsin lähestulkoon kirjaimellisesti taloyhtiömme Veli-Pontevaan alias hallituksen puheenjohtajaan, joka oli ostanut jotain uusia härveleitä painepesuriin ja testaili niitä autonhuoltokatoksen luona. Häntä saamme kiittää hyvässä ja pahassa taloyhtiömme nykytilasta, tosiasia lienee että suurinosa on hyvää, ehkä se tapa toimia on se paha. Odotan kauhulla sitä päivää kun hän päättää muuttaa pienempään asuntoon lähemmäs keskustaa ja hänen paikkansa ottaa joku muu. Niin asialle omistautunutta TYHP:tä kuin Sepposeponseponseppo on tuskin löytyy toista, sääli.

kävimme seuraavan keskustelun:

Seppo:"No moi kokeilen tässä saisiko tällä pesurilla noita sammaleita irti tuosta seinästä. Oletkos muuten ajatellut pestä tuon aitasi?"

Minä:" Joo ... tai jos sen maalais" selvästi hämmästyneenä kysymyksen suoruudesta

Seppo:"Oletkos muuten koskaan käyttänyt tätä pesuria?"

Minä:" Olen mä pessyt usemmankin kerran autoni ja sit mä oon pessy noita pihalaattoja"

Seppo:" Jaha selvä. Tästä tämä laitetaan päälle ja tässä on tämä pesuaine ja tämä on suutin ja tästä säädetään tehoa ja ja ..."

Minä:"Niin tää on kyllä ihan tuttu laite"

Seppo:"Niin tuolla on nuo letkukelat, jospa minä näyttäisin miten ne liitetään..."

Minä:"Ei sun tarvii mä oon käyttäny niitä kun pesin sen pihakivetyksen"

Seppo:"Ensin laitetaan tuo toinen jossa on lyhyt letkun pätkä ja sitten vasta tuo toinen...."

loppu osaa en edes viittinyt kuunnella kun mua niin otti kaaliin, joko se on täysin kuuro tai sitten se ei kuuntele sanaakaan mitä mä sille sanon, veikkaan jälkimmäistä.

Seppo:"... sitten minä olen ostanut tälläisen uuden suuttimen tähän pesuriin. Tällä on hyvä pestä aitoja."

Minä:" Jaha no hyvä juttu ja KIITOS neuvoista"

Aitamme on nyt putipuhdas ja uusi suutinkin toimi mainiosti erinomainen aitojen pesu apuväline

Edesmenneitä manöövereitä

Lötköttelin eilettäin Teuvoanteron kera riippukeinussa. Teuvoantero nukkui ja minäkin olisin toivonut nukkuvani, vaan tällä kertaa ei minulle sitä iloa suonut höyhensaaren pieni sininen mies. Koska olin sidottu riippuvaan keinuun poikani keskeytymättömän unen tähden, oli minulla siinä aivan joutilasta aikaa pähkäillä aivan turhanpäiväisiä asiota. Mieleni täyttyi asiosta tai siis manöövereistä, joita ei enää tehdä, ei saa tai ei tarvitse. Ajan viemiä siis

1 Auton ovenkahvan ylhäällä pitäminen ovea suljettaessa, jotta ovi saadaan lukkoon ulkopuolelta ilman avainta.

2 Puhelimen johdon pyörittäminen sormen ympärille maratonlemmenlurituksen aikana

3 Tarka ajan ja paikan sopiminen. "No soitelaan siitä sitten tarkemmin lähempänä"

4 Ainoastaan yksi roskis tiskipöydän aluskaapissa

5 Miten jalkapallojoukkueiden asut erotetaan mustavalkovastaanottimella katsottaessa

Niitä oli jokunen muukin, mutta kerkis unohtua päivän mittaan. Ajan viemiä siis

Kaksi vuotta

Olen yhdestä asiasta äärettömän kateellinen jälkikasvulleni. Enkä tarkoita sitä, että hänellä on koko elämä edessä ja minulla se elämä on jo kohta puolessa välissä ja jäljellä on se joidenkin mielestä tylsempi puoli.

Asiaan. Markkinoilla ja toreilla tapaa ikäihmisiä, jotka tulee kyselemään nimeä ja ikää. Poikani on siinä iässä, että sen voi osoittaa äärimmäisen viileesti näin:

Voodoo

Koska adoptio rintamalla on edelleenkin hiljaista ja välillä melkein meinaa unohtaa, mistä tässä odotuksessa on oikein kyse ja millainen mullistus meillä on edessä, niin aikani kuluksi päätin kokeilla shamaanin kykyjäni. Kaivoin "Papun" kellariin varastoidun pinnasänkyn esiin ja ajattelin maalata sen uuteen uskoon. Tarkoitus on maalata pinnis muistuttamaan erästä savannin eläintä. Tämän maalausoperaation aikana virittäydyn korkeammalle tajunnantasolle ja lähetän aliaivoaaltoja suoraan Johannesburgiin. Sängyn maalausoperaatio toimii siis tämän positiivisen "manauksen" välikappaleena, Suomalais-ugrilaista voodoota parhaimmillaan ;-).

Siinä on sitten Papun mukava kölliä ja nähdä unia kun sänky on maalattu muistuttamaan synnyinmaan tuttua eläintä, ei pääse koti-ikäväkään niin helposti yllättämään . Niinpä niin, niitä savannin eläimiähän liikkuukin siellä Soweton kortteleissa ihan alvariinsa, tuskinpa on moista otusta kuunaan nähnytkään. Toivottavasti ei nyt ihan suoraa huutoa ala parkumaan kun näkee sängyn uuden kuosin.

Omasta pienuudestani johtuen minua on viimeaikoina ruvennu närästämään, tämä iänikuinen fraasien vaihtokeskustelu, joka poikkeuksetta syntyy kun tapaa jonkun tutun tai edes puolitutun, se menee näin. "No hei. Mitä kuluu JA HEI ONKOS SIELTÄ ETELÄ-AFRIKASTA KUULUNUT MITÄÄN?" kysyy se toinen, johon minä vastaan huokaisten" No ei ole kuulunut ja ei kuulukkaan ennenkuin kuuluu oikein kunnolla, lapsen muodossa". Suurin osa näistä ihmisistä tietää sen entuudestaan ja suurin osa tietää myöskin sen, että sitten kun se lapsiesitys tulee, niin se on vuorenvarmasti sellainen asia, joka kerrotaan ensitilassa kaikille lähipiiriläisille ja miks ei muillekin, jotka sattuvat olemaan riemuhuutojen kantaman alueella. Närästykseni on mennyt jo sille asteelle (pyydän anteeksi teiltä kaikilta kysyjiltä, hyväähän te vain tarkoitatte), että olen muuttanut oman fraasiosuuteni suurinpiirtein tälläiseen muotoon. " Ai mistä ... Ai sieltä ... joo se Papu soitteli tossa yhtenä iltana ja juteltiin niitä näitä, lähinnä säästä. Papu kyseli että, jokos siellä on tarpeeksi lämmintä ja kukkiiko ne valkovuokot jo sille kuniisti. Samalla se kertoili väliaikoja ja pähkäiltiin, että milloin sinne Suomeen kannataa tulla ..."

Macondo

Olen jo jonkin aikaa seurannut taivasalla.net sivustoa, jossa Niklas Sjöblom kuvaa kauniisti Helsinkiä. Tässä on Niklaksen kuvia keväisestä Uutelasta.



Mekin olimme tänään kävelyllä koko perheen voimin Uutelassa, tuossa itähelsinkiläisten ulkoilmaihmisten toisessa olohuoneessa, keli velvoitti. Meille Uutela näyttäytyi näin.



Teuvoantero on siinä iässä jossa luonnosta löytyvät kepit risut ja kivet ovat suuria aarteita ja niitä on kiva kerätä kädet ja taskut täyteen. Onneksi minä löysin nämä "kepit" ennen Teuvoanteroa.

Olen muuten sitä mieltä, että varsinkin kun narkeille löytyy ruiskujen vaihtopisteitä, joissa käytetyt neulat saa vaihtaa ilmaiseksi puhtaisiin, että jokainen itseään piikittävä paskiainen, joka heittää likaiset huumeruiskut luontoon lasten ja eläinten löydettäviksi, saisi huoletta hirttää munistaan lähimpään puuhun.

Tuurisiippo

Aurinko teki klassisen kevät tempun. Ilmestymisellään ilmaisi sen kuinka hel... pas.... meillä on. Kevät on pahaa aikaa meille tuurisiipoille, lankeamisen riski on suuri ja putki saattaa jäädä pitkäksi aikaa päälle. Jonkun mielestä saattaisi olla hyväkin asia, jos joku innostuisi siivoamaan pesemään ikkunoita ja järjestelemään tavaroita, mutta meille tuurisiipoille ja yleensä myöskin heidän lähipiirille koettelemus saattaa olla liikaa. Ai että miksikö?

No ainakin meidän tapauksessa tällä tuurisiipolla ja hänen elämänkumppanillaan on aivan tyystin erilainen määritelmä sanalle siisti. Se mikä toiselle on käyttötavarat "siististi" ja kätevästi esillä, saattaa merkitä toiselle tavara kasoja, joiden ominaisuuksiin kuuluu laajeta ja kasvaa. Vaatepinot, opiskelutavarat, opetusmateriaalit, "lukemattomat" ilmaisjakelulehdet ja vastaavat ovat kaikki vaarassa, kun putki on päällä. Tuurisiippouden iskiessä tavarat on saatava pois näkyvistä. Silloin ollaan samankaltaisessa tilanteessa josta Jospa mainitsi taannoisessa postauksessaan. Mainittakoon tässä yhteydessä, että tunnen suurta sympatiaa R kohtaan. Alitajuntani kieroutunut siisteysihanne muistuttaa Sparttalaisen yksinkertaista ja tuurisiippous kohtauksen yllätäessä alitajuntani pyrkii pintaan.

Samaisessa Jospan postauksen komenttiloorassa oli maininta lapsista ja heidän lojuvista tavaroista ja niiden mukanaan tuomista lisäongelmista. Minun näkemyksen mukaan ongelma ei ole itse siivouksessa, vaan siinä ettei voi siivota. Tuurisiippoa ahdistaa kaikkialle levittäytyvät kasat, joihin ei saa koskea. Jos siivoaa, niin seurauksena on hampaiden kiristelyä ja lähes loputon kysely rumpa, että missä mikin tavara on ja etteikö olisi voinut olla siellä mistä ne helposti löytää. Lasten tavaroiden kanssa ei ole tätä ongelmaa. Lattialla lojuvat leikkikalut saa ihan vapaasti siivota omille paikoille ja seuraavana aamuna kukaan ei kiristele hampaita. Sitäpaitsi lelujen määrää on ihan helppo kontroloida. Kieltää vain systemaatisesti kaikkia vieraita tuomasta yhtään lelua esim. merkkipäivinä, niin silti niitä tulee jonkun verran. Lapsen kannalta ehkäpä juuri sopivasti. Leluja voi myös kierrättää ja panna vaikka osan leluista "huilimaan" varastoon.

Tänä aurinkoisena kevätpäivänä pyrin välttämään siivoushulluuskohtauksen ja elämään konsensuksessa muiden perheenjäsen kanssa.

hiustenleikkuuta

Viimeistään siinä vaiheessa kun juhlaviikonlopun hylsyillä saa maksettua alkuviikon ruokaostoksen, niin kannattaneen ruveta kiinnittämään huomiota juomiseensa. En nyt ihan tarkoita sitä, että jättäisi ne hampaita kuluttavat sokerilimut sinne kaupan hyllylle. No meillä jää vielä monta euroa erotusta, joten ei tarvitse olla huolissaan (niinpä niin). Ei vaineskaan olin kovin yllättynyt ja vähän huolestunutkin siitä määrästä tyhjiä, jotka oli ilmestynyt meijän takapihalle tämän piiiiiitkän viikonlopun aikana. Parina iltana tapasimme ystäväperheitä ja nautimme "sivistyneesti" muutaman ilmapiiriä rentouttavan, niin eikös perhana kumpanakin iltana muovipussillinen täyttynyt tyhjistä. Kuka ne joi ja miks ihmeessä mulla oli niin kauhea hiki eilen illalla, että piti vaihtaa sängynpeittokin malliin kesä. Kauheat liskounetkin herättelivät tuon tuostakin. Omituista.

Marketin pullonpalautus pisteessä on neljä erillistä pullonpalautusautomaattia. Yllättäen joku muukin oli ajatellut palauttaa kertyneitä tyhjiään ja automaateille oli jo muodostunut jonoa. Jono oli järjestäytynyt siten, että kaikki jonottivat yhdessä jonosssa ja siirtyvät jonon kärjestä ensin vapautuvalle luukulle ei siis neljää erillistä jonoa. Sivistynyttä ja tasapuolista. Kunnes paikalle saapui eläkkeellä oleva ruovashenkilö, jonka tuollainen yleis-habitus oli sivistyneen oloinen, jos ei nyt aivan yläluokkainen. Niin eikös tämä rouva oikopäätä kävele kaikkien muiden ohi jonottamatta juuri vapautuvalle luukulle pulloja palauttamaan. Jonossa ollevat ihmiset ilmoittivat kyllä rouvalle käytössä olevasta jonotustavasta, mutta rouva sanoi ettei hän nähnyt kenenkään jonottavan juuri tälle luukulle ja sitäpaitsi hänellähän oli vain muuta ranskalainen valkoviinipullo, joiden palauttamisessa ei menisi kuin hetki.

Maailman ylivoimiasesti röyhkein, itsekeskeisin ja huonosti käyttäytyvin ihmisryhmä on epäilemättä, eläkeläiset ja niistä kaikkein pahimpia ovat naispuoliset itsensä muita hieman paremmiksi luokittelvat hienostoruovat. Aina parjattu nuoriso on kyllä enkelaitä näihin itseriittoisiin tyranneihin verrattuna. Jos jollain tavoin kysenalaistaa heidän käytöksensä tai kritisoi heidän tapaansa toimia, niin siitä se vasta mekkala alkaa. Kuinka nykyään ei kunnioiteta vanhempia ihmisiä ja kaiken maailman nulkit tuolla tavalla kiusaavat vanhempia ihmisiä. Hävytöntä jne jne...

Tähän tyranni-eläkeläis ongelmaan olen tärmännyt oikestaan vasta sen jälkeen kun jäin koti-isäksi ja aloin liikkua kaupungilla samaan aikaan kuin he. Heitä löytää aivan kaikkialta kaupoista, julkisista liikennevälineistä, pankeista, kirjastoista ja siellä he sitten keinoja kaihtamatta kiilaavat, tönivät ja tallovat varpaille. Kaikkein pahimpia paikkoja ovat markettien ilmaiset synttäri kahvitarjoilut. Olen jo systemaatiseti ruvennut välttämään kauppoja, joissa on kyseinen kahvitarjoilu käynissä, sama koskee myöskin Norjalaisen lohen supertarjouksia. Jos jossain on Lohta supertarjouksessa, niin jostain ihmeestä ne valtavat eläkeläislaumat rynnivät aivan kalatiskiin kiinni, ettei heidän vuoronsa vaan menisi ohi, vaikka heidän vuorolapussaan olisin parikymmentä numeroa isompi luku kuin numerotaulu näyttäisi. Siitä paikasta ei luovuta ,vaan muut asiakkaat saavat kurkotella heidän yli.

Olen ehdottomasti sitä mieltä, että pitäisi säätää laki, joka velvoittaisi jokaisen eläkkeelle jäävän osallistumaan käytös- ja tapakoulutukseen, eläkkeen myöntämisen ehtona. Tämän koulutuksen yhteydessä voitaisiin myöskin painottaa sitä, että tarjoustuotteet ei lopu, bussiin voi nousta kiilaamatta ja todennäköisimmin tämä eläkeläinen kuolee omaan tai sairaalan sänkyyn, eikä siihen kassajonoon.