tiistaina, syyskuuta 26, 2006

Ajiaco


Ainekset:
1 kpl Grillattu broileri
4 kpl (700g) suurta kiinteämaltoista perunaa
1 kpl (150g) iso sipuli
1 dl puuro riisiä
4 kpl valkosipulin kynsiä
1 puntti korianteria
10 kpl mustapippuria
voita ja öljyä
(liemi juureksia)
(suola)

keitettyjä maissin jyviä
kypsä avokado
ranskan kermaa
Capriksia

Valmistus:

Eroita grillattun häkkikanalintun lihat luista. Laita luut & roippeet kattilaan, jos käytettävissä on liemijuureksia nakkele ne myöskin kattilaan. Liemikuureksia ei tarvitse/saa kuoria. Kuoriosissa on runsaasti makua. Huolellinen pesu ja harjaus riittää. Lisää vettä juuri sen verran, että kaikki ainekset peittyvät. Pane kattila tulelle, kun liemi alkaa kiehua seuraa syntyykö pinnalle vaahtoa, jos syntyy kerää se pois. Mahdollisen vaahdon poisto jälkeen lisää puolet Korianteri nipusta ja pippurit (jos Korianteri ja pippurit olisi lisätty ennen vahdon kuorimista, olisi vaahdon kuoriminen ollut vaikeaa, koska reikäkauhaan olisi koko ajan ollut vaahdon sijaan tyrkyllä neiti Korianteri ja Herra pippuri). Keitä lientä n 20 min ja siivilöi se.

Pilko sipuli ohuiksi puolirenkaisi. Kuori ja paloittele perunat tasakokoisiksi kuutioksi. Kuullota kattilassa/kasarissa sipuli läpikuultavaksi voi ja öljyseoksessa, lisää perunkuutiot ja pyörittele niitä hetki sipuli kaverina, älä anna perunoiden kuitenkaa ruskistua. Lisää riisi, valkosipuli (pilkottuna mielesi mukaan) ja juuri tehty kanaliemi. Vähennä lämpä niin että keitto juuri kiehuu ja tarkista jos keittoon tarvitsee lisätä suolaa ja/tai vettä. Laita kansi päälle ja anna kiehua niin että peruna ja riisi kypsyvät.

Sillä aikaa kun keitto kypsyy valmistele lisukkeet. Kuori varmasti kypsä Avocado ja tee siitä ohuita siivuja. Laita ranskankerma, maissinjyvät ja caprikset kauniisti esille. Lisukkeiden tulisi olla huoneenlämpöisiä, koska jääkaappikylminä ne viilentävät keiton nopeasti. Laita broiskun lihat tarjoilu astiaan, joka kestää 50 asteen lämmön ja laita se sitten (yllätys yllätys) 50 asteiseen uuniin, keiton kypsymisen ajaksi.

Kun keittopohja on valmis, niin annostele se lautasille ja töräytä makusi mukaan vasta pilkottua korianteria keiton päälle. Jokainen ruokailija voi sitten mielensä/makunsa/intohimonsa mukaan annostella lisukkeita keiton päälle.



Voilà Kolumbian kansallisruoka on valmis.

torstaina, syyskuuta 21, 2006

Viesti



Valokuvatorstai

Lämmitin savusaunaa Vattulassa, kun sain taivaallisen viestin...

maanantaina, syyskuuta 18, 2006

löydätkö kuvasta ... ?

Tunnettekin varmaan Tatut ja Patut nuo kaikkien itseään kunniottavien lapsiperheiden kirjahyllyn vakionamat. Kun meidän vanhempien kirjahyllyyn kuuluivat Päätalot , niin samalla tavalla meidän hyllyyn kuuluvat Outolan pojat, sillä erotuksella tietenkin, että T & P on luettu ja ennenkaikkea katseltu kannesta kanteen moneen kertaan. Toisin kuin erään K Päätalon kirjat, joita ei pysty lukemaan muut, kuin tämän juron maan masokistisimmat ainekset...

... yllätys yllätys eksyin taas aiheesta. Tämän kertaisen kultivoituneen ja hyvinkin sofistikoituneen postauksen aiheena on kuva arvoitus

Kuinka monta adoptioperhettä löydät T&P Oudot kojeet kirjan sivulta 23 ?

jos haluat säilyttää jännityksen iltaan tai kirjastoon asti niin laita hetkesi silmät kiinni ja hyppää seuraavan kappaleen yli

VASTAUS: kaksi perhettä. Se perhe hinta jymäytys hyllyjen välissä kahden kiinasta adoptoidun tyttären kanssa on hyvinkin helppo löytää, mutta hieman hankalampi oli tämä Kolumbialainen tummatukka isänsä hartiolla siinä eksyneen suunnistajan alapuolella.

Oma suosikkini muuten oudoista kojeista on ehdottomasti pipertäjä. Palan halusta päästä värkkäämään barbeille tatskoja, tosin meikäläisen tekemät kuvat eivät olisi käsivarressa eikä niissä olisi sydämmiä eikä Kenejä ...

mutta ei siitä sen enempää, olenhan tainnut mainostaa tätä plökiä kokoperheen plökinä, joten jatketaan samaan malliin ja jätetään likainen mielikuvitukseni, sinne minne se kuuluukin ikuiseen luuppiin pururadalle korvieni väliin.

lauantaina, syyskuuta 16, 2006

Muisto

Valokuvatorstaissa oli tällä kertaa aiheena muisto. Kuvan sijaan minä laitan tämän Intiaanipäällikkö Seattlen puheen vuodelta 1854 vastauksena "Washingtonin suuren valkoisen" päällikön tarjoukseen ostaa intiaanien maat.

Tähän puheeseen törmäsin ensimmäisen kerran erään purjeveneen paskahuusissa, jossa se oli liimattu vessan oveen siten, että istunnolla olessa kyseinen puhe oli n. 20 cm päässä istujan silmien edessä. Sillä samaisella veneellä tuli sitten ylitettyä Atlantti ja kuten varmaan tiedättekin Atlantin ylistys purjeveneellä ei ole hätäsen miehen hommoo. Koska istunnolta ei ollut varsinkaan vapaavahdin aikana ollut järin suurta kiirettä, kattomaan merta, joka oli lähes saman näköinen koko kolmeviikoisen ylityksen aikana, tai venettä, jonka tunsi kuin omat taskut, niin tämä puhe tuli luettua aikasta moneen kertaan.

Joillekkin ihmiselle tämä puhe on lähes uskontunnustus ja toisille vain pelkkä puhe. Minulle se on jotain siltä väliltä.


ÄITI MAA; VELJEMME VIRTA

Washingtonin suuri päällikkö lähettää meille sanan, että hän haluaa ostaa meidän maamme.
Suuri päällikkö lähettää meille myös ystävyyden sanoja ja vaikuttaa hyvää tahtoaan meille.
Se on hänelle kunniaksi, sillä me tiedämme, että valkoinen mies voi tulla aseiden kanssa ja ottaa maamme, ellemme myy.

Kuinka kukaan voi ostaa tai myydä taivasta yläpuoleltamme tai maan lämpöä?
Koko ajatus on meille outo.
Ellemme omista ilman raikkautta tai veden kimallusta,
kuinka kukaan voi ne ostaa?
Jokainen pala tätä maata on pyhä minun kansalleni.
Jokainen kiiltävä männynneulanen, jokainen rannan hiekkajyvä, usva hämärtyvässä metsässä, jokainen aukio ja jokainen pörräävä hyönteinen on pyhä kansan muistoissa ja kokemuksissa.
Puissa virtaava mahla kuljettaa mukanaan punaisen miehen muistoja.
Siirtyessään tähtien pariin unohtavat valkoisen miehen kuolleet sen maan, jossa he ensi kerran näkivät päivänvalon.
Meidän kuolleemme eivät koskaan unohda tätä ihmeellistä maata, koska se on punaisen miehen äiti.
Me olemme osa tätä maata ja se on osa meitä.
Tuoksuvat kukat ovat sisariamme, kauris, hevonen ja mahtava kotka ne ovat veljiämme.
Kallioiset harjanteet, niittyjen rehevyys, ponin ruumiin lämpö ja ihminen --- kaikki kuuluvat samaan perheeseen.
Kun siis Washingtonin Suuri Päällikkö lähettää meille sanan, että hän haluaa ostaa maamme, hän vaatii meiltä todella paljon.
Suuri päällikkö sanoo, että hän varaa meille paikan, jossa voimme elää omissa oloissamme, levossa ja rauhassa.
Hän olisi meidän isämme ja me hänen lapsiaan.
Me siis harkitsemme tarjoustasi ostaa meidän maamme.
Mutta se ei ole helppoa.
Sillä tämä maa on meille pyhä.
Purojen ja jokien kimaltava vesi ei ole vain vettä,
vaan se on meidän esi-isiemme verta.
Jos me myymme tämän maan, täytyy teidän muistaa, että se on pyhä.
Teidän täytyy opettaa lapsillenne, että se on pyhä ja että jokainen häilähtävä varjo järvien kirkkaassa vedessä todistaa minun kansani elämän tapahtumista ja muistoista.
Veden solina on minun isäni isän ääni.
Virrat ovat veljiämme, ne sammuttavat janomme.
Virrat kantavat kanoottejamme ja ruokkivat lapsemme.
Jos me myymme sinulle maamme, teidän täytyy muistaa ja myös opettaa lapsillenne,
että virrat ovat veljiämme ja teidän veljiänne, ja teidän tulee kohdella niitä niin kuin veljiänne.

Punainen mies on aina joutunut väistymään etenevän valkoisen miehen tieltä, niin kuin usva häipyy vuorilta aamuauringon noustessa.
Mutta meidän isiemme tuhka on pyhä.
Heidän hautansa on pyhä tanner ja niin ovat nämä kunnaat, nämä puut; tämän maan kolkka on pyhitetty meille.
Me tiedämme, ettei valkoinen mies voi ymmärtää meidän teitämme.
Hänelle yksi paikka on yhtä hyvä kuin toinenkin, sillä hän on kuin muukalainen, joka tulee yöllä ja ottaa maasta, mitä tarvitsee.
Maa ei ole hänelle veli vaan vihollinen, ja kun hän on voittanut sen, hän jatkaa matkaansa.
Isiensä haudat hän jättää taaksensa eikä välitä.
Hän ryöstää maan lapsiltaan, siitäkään hän ei välitä.
Hänen isiensä haudat ja hänen lastensa perintöoikeudet on unohdettu.
Hän kohtelee äitiään maata ja veljeään taivasta kuin tavaroita,
joita voi ostaa, ryöstää ja myydä kuin lampaita tai lasihelmiä.
Hänen ahneutensa nielaisee kaiken ja jäljelle jää vain autio maa.
Mitäpä minä tiedän.
Meidän tapamme eivät ole teidän tapojanne.
Teidän kaupunkienne näkeminen koskee punaisen miehen silmiin.
Mutta ehkäpä punainen mies on villi eikä ymmärrä.
Ei ole hiljaista paikkaa valkoisen miehen kaupungeissa.
Ei yhtään paikkaa, jossa voi kuulla silmujen puhkeavan keväisin tai hyönteisen siipien rahinan.
Mutta ehkä kaikki johtuu siitä, että olen villi enkä ymmärrä.
Melu vain loukkaa korvia.
Ja mitä on elämä, ellei voi kuulla kehrääjän yksinäistä huutoa tai sammakoiden kinastelua yöllä lammen ympärillä?
Minä olen punainen mies, enkä ymmärrä sitä.
Intiaani kaipaa lammen kasvien yli suhahtavan tuulen pehmeää ääntä ja metsä havujen tuoksua tuulessa sateen jälkeen.
Ilma on kallisarvoista punaiselle miehelle, sillä kaikilla elävillä on osansa jokaisessa hengenvedossa; eläimet, puut, ihmiset --- kaikki hengittävät samaa ilmaa.
Valkoinen mies ei näytä huomanneen ilmaa, jota hän hengittää.
Hän on löyhkälle turta kuin päiviä kuolemaisillaan ollut mies.
Mutta jos me myymme sinulle maamme, täytyy teidän muistaa, että ilma on meille kallisarvoista, sillä se jakaa henkensä kaiken sen elämän kanssa, jota se ylläpitää.
Tuuli, joka antoi isoisällemme hänen ensimmäisen hengenvetonsa, ottaa vastaan myös hänen viimeisen huokauksensa.
Ja tuulen täytyy antaa myös lapsillemme elämän henki.
Ja jos me myymme maamme, täytyy sinun pitää se erillään ja pyhänä; paikkana jonne valkoinen mieskin voi tulla maistamaan tuulta, jolle niityn kukat ovat antaneet tuoksun.

Niin me harkitsemme tarjoustanne ostaa maamme.
Jos me päätämme hyväksyä sen, minä asetan yhden ehdon:
Valkoisen miehen pitää kohdella kaikkia eläimiä alueella veljinään.
Minä olen villi, enkä ymmärrä mitään muuta tapaa.
Olen nähnyt tuhansien puhvelien mätänevän preerialla valkoisen miehen jäljiltä, kun hän ampui ne ohikiitävästä junasta.
Minä olen vain villi, enkä voi ymmärtää, miksi savuava rautahevonen olisi tärkeämpi kuin puhveli, jonka me tapamme vain pysyäksemme hengissä.
Mitä on ihminen ilman eläimiä?
Jos kaikki eläimet olisivat poissa , ihminen kuolisi hengen suureen yksinäisyyteen.
Sillä mitä tahansa tapahtuu eläimille, tapahtuu ennen pitkää myös ihmiselle.
Kaikilla on yhteys.
Teidän täytyy opettaa lapsillenne, että maa heidän jalkojensa alla on esi-isiemme tuhkaa.
Niin että he kunnioittavat maata, joka on kyllästetty heidän kaltaistensa elämällä.
Opettaa lapsillenne, mitä me olemme opettaneet lapsillemme, että maa on meidän äitimme.
Mitä tahansa tapahtuu maalle, tapahtuu maan lapsille.
Jos ihminen sylkee maata, hän sylkee itseään.
Tämän me tiedämme. Maa ei kuulu ihmiselle, vaan ihminen maalle.
Tämän me tiedämme.
Kaikki luontokappaleet ovat yhtä kuin veri, joka liittää suvun yhteen.
Kaikki luodut ovat yhtä.
Mitä tapahtuu maalle, tapahtuu maan pojille.
Ei ihminen kutonut elämän kudosta, hän on vain sen säie.
Mitä hän kudokselle tekee, sen hän tekee itselleen.

Mutta me harkitsemme tarjoustasi muuttaa reservaattiin, jonka olet varannut minun kansalleni.
Elämme syrjässä ja rauhassa.
Ei se paljon merkitse, missä asumme päiviemme loppuun.
Lapsemme ovat nähneet isiensä nöyryyttävän tappion.
Soturimme ovat häpeästä tappion jälkeen vajonneet joutilaisuuteen ja saastuttaneet itsensä makeilla ruuilla ja kovilla juomilla.
Merkitsee kovin vähän, missä me vietämme loput päivämme.
Niitä ei ole monta.
Vain joitakin tunteja, joitakin talvia vielä, eikä yhtään lasta niistä suurista heimoista, jotka kerran elivät ja asuivat tällä maalla tai jotka nyt vaeltavat pieninä ryhminä metsissä, ole jäljellä suremassa sen kansan hautojen äärellä, joka kerran oli yhtä mahtava ja toiveikas kuin sinun kansasi nyt.
Mutta miksi murehtisin kansani menoa.
Heimot koostuvat vain ihmisistä, ei muusta.
Ja ihmiset tulevat ja menevät kuin meren aallot.

Ei myöskään valkoinen mies, jonka Jumala puhuu hänelle kuin ystävä ystävälle, ole mikään poikkeus yhteisestä kohtalostamme.
Ehkä meistä lopulta tulee veljiä, kuka tietää.
Yhden asian me tiedämme, asian jonka valkoinen mies voi joskus tajuta --- meillä on yhteinen Jumala.
Te voitte luulla, että omistatte Hänet niin kuin tahdotte omistaa maamme.
Mutta sitä ette voi.
Hän on kaikkien ihmisten Jumala ja hän tuntee samaa sääliä niin valkoista kuin punaistakin kohtaan.
Tämä maa on Hänelle kallis ja joka vahingoittaa sitä, halveksii sen Luojaa.
Myös valkoiset katoavat ehkä ennemmin kuin kaikki muut heimot.
Joka jatkuvasti likaa oman sijansa, tukehtuu jonain yönä omaan saastaansa.
Mutta hukkuessanne te loistatte kirkkaasti sen Jumalan voiman sytyttäminä, joka toi teidät tähän maahan ja jossain erityisessä tarkoituksessa antoi teille vallan tämän maan ja punaisen miehen yli.
Se tarkoitus on meille mysteeri, sillä me emme ymmärrä, kun puhvelit tapetaan, villihevoset kesytetään, metsien salatut lokerot täyttyvät ihmisjoukoilla ja kypsien kukkuloiden näkymät pilataan puhuvilla rautalangoilla.
Missä on tiheikkö? Poissa. Missä on kotka? Poissa.
Hyvästit ketterälle hevoselle ja ajolle?
Se on elämän loppu ja lopun alku.

Niin me harkitsemme ehdotustasi ostaa meidän maamme. Jos me suostumme, teemme sen varmistaaksemme itsellemme reservaatin, jonka olet meille luvannut.
Ehkä me siellä voimme elää loput päivämme niin kuin haluamme.
Kun viimeinen punainen mies on kadonnut täältä ja hänen muistonsa on vain pilven varjo, joka lipuu preerian yli, viipyvät kansani henget näillä rannoilla ja näissä metsissä.
Sillä ne rakastavat tätä maata, kuin vastasyntynyt rakastaa äitinsä sydämenlyöntejä.

Jos me siis myymme sinulle maamme, rakastakaa sitä, niin kuin me olemme sitä rakastaneet.
Huolehtikaa siitä, niin kuin me olemme siitä huolehtineet.
Pitäkää mielessänne sen kuva sellaisena, kuin se on nyt, kun otatte sen meiltä vastaan.
Ja kaikella voimallanne, kaikella mielellänne, kaikella sydämellänne säilyttäkää se lapsillenne ja rakastakaa sitä, niin kuin Jumala rakastaa meitä kaikkia.

Erään asian me tiedämme.
Meidän Jumalamme on sama Jumala.
Tämä maa on Hänelle kallis.
Valkoinenkaan mies ei voi välittää yhteistä kohtaloamme.
Voi olla, että meistä lopulta tulee veljiä.
Sen me näemme.

perjantaina, syyskuuta 08, 2006

Alipukeutunut ? Mitä sitten

Saimme kutsun Tänne (30.8-30.9) ja niin taisi saada kaikki muutkin E-A:sta lapsen adoptoineet. Olen ollut jotenkin liikuttunut/otettu (en oikein keksiny hyvää sanaa kuvaamaan tunnettani, niin menköön noilla, valitkaa parempi) siitä tavasta, jolla E-A:n suurlähetystö pitää yhteyttä "lapsiinsa". No onhan heillä( adoptio lapset) ainakin periaatteessa myös E-A:n kansalaisuus, joten yhteydenpito on siltä kantilta aika ymmärrettävää. Vertaankin nyt tilannetta Kolumbian lähetystön tapaan pitää "huolta" kansalaisistaan, tähän mennessä se on tasan nolla yhteyden ottoa. Kolumbian lähetystön puolesta puhukoon se tosiasia, ettei Kolumbialle ole edustusta Suomessa, vaan lähin lähetystö on Tukholmassa, joten yhteydenpito on hieman hankalampaa. Itseasiassa en ole oikein osannut kaivatakkaan näitä "palveluja" ennekuin nyt, kun tämä E-A tapa toimia on tullut tutuksi ja nyt tuntuu, että olisi mukavaa, jos Kolumbian lähetystö, myöskin pitäisi yhteyttä lapsiinsa.

Näyttelyn avajaiset olivat maanataina, joihin meidät oli siis kutsuttu. Kutsun allekirjoittaja oli itse E-A:n suurlähettiläs arvoisa tohtori Bukelwa Hans. No olisihan minun kai pitänyt jotenkin aavistella millaisessa asussa olisi sopivaa mennä taidenaäyttelyn avajaisiin, varsinkin kun kutsujana oli itse suurlähettiläs, mutta kiireiseen päivääni ja pönttöön päähäni vedoten minä pukeuduin niinkuin minulla on ollut tapana kesäisin. T-paita (onneksi siinä ei ollut kuin aivan pikkiriikkisesti Irman kuolaa olkapään kohdalla), sortseihin tai siis highwatereihin (opin viime viikonloppuna, ettei miehillä tietenkään voi olla Caprihousuja, vaan miesten vastaavia kutsutaan siis korkeavetisiksi (ostan joka kevät uudet sortsit/korkevetiset, joita sitten käytän lähes koko kesän, mitä nyt pesen välillä. Syksyllä ne on yleensä kovasta käytöstä johtuen jo ihan loppu ja keväällä ostetaan taas uudet), sandaalit, joiden haju toisinaan tapaa kaikki koiraa pienemmät lemmikkieläimet (onneksi olin juuri käyttänyt Mr. Musclea sandaalien hajunpoistoon. On muuten toimiva. Hajustimet kannattaa viedä kylppärin lattialle ja uunivaahtoa ruiskutetaan sandaalien sisäpinnalle, annetaan vaikuttaa 15-30 min ja huuhdellaan hyvin painotetaan sanaa HYVIN. Ei niitä ihan kaikkein ihoystävällisimpiä aineita tuo Herra Lihas).

Kuten varmaan arvaattekin 98% avajaisiin osallistuneista oli kovat kaulassa tai leninkiin tällääntyneenä. Onneksi en ole sitä tyypiä, joka alipukeutumisensa huomattuaan värjäytyy punaiseksi ja liimautuu takaseinän, rukoillen mielessään kameleontin kykyjä Jumalaltaan, siinä tapauksessa olisin ollut enemmän kuin ...sessa. Enemminkin minä olen sitä mieltä, että jos jotakuta häiritsee asuvalintani, varsinkaan kun kutsussa ei ollut pukukoodia, niin se on enemmän hänen ongelmansa, kuin minun. Asetuimme siis lasten kanssa eturiiviin kuntelemaan Arvoisan suurlähettilään avajais puhetta. Minun onneksi laskettakoon myöskin se, että tilaisuus oli muuten kyllä hyvinkin epämuodollinen ja Rouva suurlähettiläs tuntui rakastavan lapsia ja kun Irma kädet ojossa vaatimalla vaati päästä Rouva suurlähettilään syliin, kaappasikin hän Irman syliinsä ja lörpötteli ja lirkutteli lastenkieltä Irman kanssa pitkän tovin. Samaa tahtia kuin muodollisuuden rippeet katosivat, parani myös minun asunvalintani. Vaikka tunsinkin muutamien vieraiden katseet niskassani, niin kesämies-pukuni ei tuntunut häiritsevän ainakaan Ruova suurlähettilästä.

Näyttely sinänsä oli hieno ja mukana oli kirjava läpileikkaus E-A:laista taidetta. Osa esineistä oli kyllä ihan käsittämättömän halpoja, vai mitä sanotte käsintehdyistä lasihelimikorvakoruista 2 € ei mielestäni ole ihan käypä hinta. Kakkosen perään olisi ihan hyvin voinu laittaa nollan, ne oli kuitenkin käsityötä ja mielestäni oikein kauniit. Kylttyyrikeskus Caisassa alkaa Etelä-Afrikan kultuuriviikot syyskuun lopulla, tarjolla on mielenkiintoista tapahtumaa ja näytöstä, meidän perhe osallistuu ainakin Illalliselle, joka kylläkin valitettavasti näytää olevan jo täyteen varattu. Lupaan vaihtaa kesämies-pukuni johonkin hieman juhlavampaan.

torstaina, syyskuuta 07, 2006

Joki



Valokuvatorstain tämänkertainen aihe on uoma

Tämä kuva ei ehkä ole kaikkein mielikuvituksellisen ja uusia ideoita pursuava kyseisestä aiheesta, ennemminkin tämä kuva kuuluu sarjaan klassisia assosisaatioita, kun kuulet sanan uoma.

Minulle tämä kuva kyllä tuo muistoja mieleen. Itseasiassa kuva on alunperin analoginen, josta on teetetty digiversio, siksi kuvan heikko laatu. Olimme vaimon kanssa vaeltamassa ennenkuin meillä oli lapsia Kiilopään maisemissa. Vaelluksemme ei tainnut olla kuin kaksi päivää, mutta tuli hamstrattua vähän turhan paljon kävelemistä, reitti ja yöpymispaikan valinnasta johtuen. Tämä kuva tuli napattua paluu matkalta kun juomavesi oli jo loppunut. Emme olleet varautunet kantamaan kaikea tarvitsemaamme vettä mukana, vaan tarkoitus oli täyttää vesivarantoja tunturi puroista. Se kesä oli ollut hyvin kuiva ja vesi oli matalalla. Laaksoissa ja suuremissa joissa oli kyllä vettä, mutta karttaankin merkityissä korkeammalla tunturissa virtaavista puroista vesi oli jo kaikonnut. No me emme tajunneet täyttää vesiastiotamme ääriä myöten täyteen, kun lähdimme ylittämään retkemme viimeistä tunturia. Päivä oli kuuma ja olimme jo aika puhki liiasta kävelemisestä ja kun vesikin loppui ja vastaan tuli vain tälläisia puron uomia, niin mieli oli aika maassa. Ei meillä hätää ollut, olimme lähellä määränpäätä ja tiesimme että pääsemme kyllä perille, mutta vaeltaminen ei ollut kivaa juuri sillä hetkellä.

No minä opin läksyni, vaikka kyseessä olisikin vaan päivän retki, niin nykyään varmistan aina veden riitävyyden ja alueen vesi tilanteen, samoin nyt kyllä otetaan miehestä mittaa tyyliset päivämatkat jääköön muille.

perjantaina, syyskuuta 01, 2006

Mikä Yhdistää?

Aku Ankan veljenpojat, itämaan viisaat miehet, palkintojenjakokoroke, onnea tuottamaton apila, usko toivo rakkaus, triangeli, ei kahta ilman ... , Töykeät, ... kerta toden sanoo, trigonometria, muskettisoturit, Kaisan blogi, mainostelevisio, Teuvoanteron tänään täyttämät ikävuodet.

Juhlan kunniaksi väkersimme tällaisen:



Tietämättömille tiedoksi se on piñata.

... Hyvä hyvä Sanna ja Tiina siellä takarivissä arvasitte oikein. Poikamme synnyinmaalla ja piñatan koristelulla on tiettyjä yhteneväisyyksiä. Koristelu urakan jälkeen sovimme kyllä vaimon kanssa, että vaikka tekisimme piñatan myös tyttäremme syntymäpäiville, niin ainakaan samaa ideaa koristeluun emme käytä ... ai miksikö? no siksi