Nykyään meidän nelihenkisessä lapsiperhessä lähes korvaamattomaksi itsensä tehnyt mekaaninen pikku kotiapulainen, jonka työpiste löytyy kylppärin nurkasta, aloitti työtaistelutoimenpiteet viime lauantaina. Sodan julistus ei olisi voinut sattua pahempaan hetkeen.
Sadepäivän kunniaksi olimme koko perheen voimin sotkemassa itseämme metsäretken merkeissä. Eipä aikaakaan kun kolmivuotiaan erehtymättömin lätäkönlöytämisvaistojen avulla Teuvoantero löysikin keskeltä metsäpolkua aivan hurmaavan suuren turvevesien samentaman kuralätäkön. Lätäkössä pomppimisen lopputuloksen arvaaminen ei liene kovinkaan vaikeaa. Kuraa oli kaikkialla silmissä, korvissa, suussa ja jotta täystuho olisi vaikuttavampi kannatti työntää pikkusisko vielä naama edellä tutkimaan lätäkönpohjan kasvillisuutta. Rahkasammalta ja poronjäkälää kuulemma, vaikka meijän yksvuotias ei vielä puhukkaan, niin niitä se meijän Irma oksenteli paluumatkalla.
Olen hellämielinen työnantaja ja työsulun sijaan yritin sovittelemalla selvittää työstä kieltäytymisen syyt. Lupasin välittömästi tyhjentää nukkasihdin ja käsi sydämmellä vannoin lopettavani räikeät ylityöt. Lupasin pysyä 5 kilon maksimitäytöissä vanhan NiinPaljonKunnesLuukkuEiEnääMeneKiinni täytön sijaan. Ei tulosta vastapuoli pysyi mykkänä ihan kirjaimellisesti.
Parin päivän työtaistelun jälkeen meillä työnantajapuolella alkoi olla suuri hätä. Puhtaat kalsari,- ja sukkavarastot olivat huvennettee hälytysrajan alapuolelle. Ennenkuin jouduimme käyttämään äärimmäistä -käännetään ne toisinpäin- varaston täyttökeinoa, päätin ottaa rajut otteet käyttöön ja uhkasin kantaa mokoman peltihäkkyrän lähimmälle kaatopaikalle ja hankia tilalle yhteistöhaluisempaa palvelusväkeä lähimmästä kodinkoneliikkestä.Molemmat osapuolet taisivat tietää edellämainitun uhkauksen perättömäksi. Työnantajapuolen erittäin huono taloudellinen tilanne taisi loistaa kuin Naantalin aurinko naamastani.
Vihoviimeisenä keinona päätin pyytää valtakunnansovittelija
Guukkeli Saloniusta apuun. Selostin tilanteen sovittelijalle. Vesi tulee ja vesi menee, pesuohjelma etenee, mutta kun pitäisi pyörittää pesurumpua, niin mitään ei tapahdu. Aikani konsultoitua erinäisiä asiantuntijoita, tulimme herra Guukkelin kanssa siihen tulokseen, että kannattaisi kokeilla kotiapulaisen sähkömoottorin hiilien vaihtoa.
Tuumasta toimeen. Lakkolainen kyljelleen ja moottorin kimppuun. Poikavuosien autotallissa viettämistä hetkistä, puretaan ja kasataan kaikki mahdolliset mekaaniset laitteet ja katsotaan toimiiko, vaikka puolet muttereista jäikin yli, oli vihdoinkin hyötyä. Osasin paikantaa moottorin ja löysin sieltä vielä hiiletkin.
Sinnikkyyteni palkittiin ja selvisin 500 € työtaistelusta reilulla 40 €.
ps. Teille kaikille netistä löytämilleni "asiantuntijoille" teidoksi. Se on kakkapuhetta, ettei kodinkoneita kannata enää nykyään korjata. Taidatte kaikki olla kodinkonekauppiaita.
