keskiviikkona, marraskuuta 30, 2005

Elämän tarkoitus

Jotkut pitävät elämän tarkoitusta hyvin stabiilina asiana. Asiana joka on ja pysyy ja auttaa jaksamaan. Joillekkin Jumala saataa olla se syy elää, toisille lapset, joillekin elämän tarkoitus on elämän säilyttäminen maapalloilla. Minulle elämän tarkoitus on aina ollut paljon epävakaampi ja ennen kaikkia sen vaihtuvuus on ollut suuri. Viimeaikoina se on ollut "lupa" ärsyyntyä, joskus hyvinkin pienistä ja vähäpätöisistä asiosta. Se että saa narista, motkottaa ja päivitellä arkipäivän asiota ja tapahtumia ja huomata, että joku tekee asiat vieläkin tyhmemmin. On antanut minulle voimia ja uskoa, että kyllä minäkin pärjään ja elämälläni on jokin tarkoitus, jos noillakin on. Suomalainen mieli taitaa olla tälläinen katkeran kateellinen jurottaja, tai ainakin minun mieleni on. No toki vuodenajalla ja säällä on osuutensa, keväällä kun aurinko paistaa ja luonto herää, niin elämän tarkoitus on ihan toinen.

Viimeaikaisia ärsyyntymisen kohteita on ollu:

Se että, joku muka TV tai radio toimittaja on mainostanut tuotostaan sanoilla "muistakaa katsoa" Voi helvetti siinäkö se tuotoksen syvin olemus on, että joku muistaa katsoa. Eikö kannattaisi tehdä sellaisia ohjelmia, joita ihmiset katsoisivat sen takia että ne olisivat kiinostavia, eikä siksi, että muistaako joku raahautua sohvalle Tv:n ääreen. En perkele varmaan katso, muistan olla katsomatta.

Se että, Suomalainen yritys joka kauppaa tuotteitaan suomalaisille nimeää ne "trendikkäästi", jollain muulla kielellä esim. FREZZA MOCHA tai FINNAIR STADIUM (lausutaan STEIDIUM). Kaikkein pahimpia ovat ne, jotka sekoittavat numeroita sanoihin, ollakseen vieläkin trendikkäämpiä, 2fast4you oli kaikkein suurin floppi HÄVETKÄÄ VR etu nenässä.

Se että, kun MTV3 lopettaa ainoan katsottavan sarjansa Mullan alla, keskenkaiken ja panee samalla ohjelma paikalle reality hirvityksensä Nörtti ja kaunotar. Luuleeko ne oikeasti, että ne jotka vahingossa katsovat tätä reality paskaa, huomaavatkin "Hei tämähän onkin tosi hauskaa ja viihdyttävää, vaikka minä katsoinkin Mulla alla sarjaa, koska se oli ainoita sarjoja Tv:ssä, joissa oli särmää ja ammattitaitoa, niin ei se mitään kyllä tämäkin on ammattitaidolla tehty ja niin erilainen, kuin ne muut" Kaivoin linkkarilla kakesta kolmosen pois ja lähetin sen Sairaselle.

Lähdenkin tästä Teuvoanteron kanssa ulkoilemaan sateesta ja tuulesta huolimatta, jos vaikka löydettäisiin lisää elämän tarkoitusta.

maanantaina, marraskuuta 28, 2005

Hans Gynther

Viime yö meni taas pohjois-Atlantilla liittoutuneiden saattueita metsästäessä. Viimeaikaisten sotaunieni kärkipaikalle on noussut tämä sukellusvenen kapteeni uni. Kaava on lähes joka kerta sama, saalistus matkalle lähdetään pohjois-Ranskasta. Olen kapteeni Hans Gynther ja miehistö on nuoria pojan kloppeja( olen tainnut nähdä das bootin muutaman kerran liian usein). Uni ei koskaan ehdi loppua, vaan herään tai aihe vaihtuu, ennekuin pääsemme kotisataman turvaan. Syy miksi uni ei ehkä koskaan lopu on, että pelkään alitajuntani alitajunnassa liikaa kuolemaa. 3/4 saksalais sukkelusveneestä ei koskaan palannut.

Osaisikohan joku etevä unitutkija selvittää viehtymykseni sota ja varsinkin sukellusveneuniin. Mielenkiintoiseksi nämä minun unet tekee se, että katson itse olevani huomattavasti lähempänä pasifistia kuin sotilasta tai ehkä kyse onkin juuri siitä? Hain kyllä aikanani, jopa vapaaehtoisesti palvelukseen jo 17-vuotiaana, mutta en pääsyt, koska Suomen armeija piti juuri sairastamaani silmätulehdusta, niin pahana ettei minulla ollut asiaa sotaväkeen. Tästä alkoi vuosien kutsunta putki, joka lopulta päätyi vapautukseen asepalvelusta, sairauteni takia. Nämä joka vuotiset kutsunnat olivat minun onneni. 5-vuodessa nuoren miehen mieli muuttui niin, että en enää loppuvaiheessa olisikkaan halunnut sotaväkeen vaan olisin valinnut siviilipalveluksen, samaa mieltä olen vielä nykyäänkin.

Arvostan kyllä suuresti esi-isiemme uhrauksia vapautemme puolesta, mutta en pystyisi missään tapauksessa ampumaan toista ihmistä. Olen ristiriitaisessa tilanteessa. Koen, että olen velkkaa esi-isillemme sen että jatkan vapaan Suomen puolustamista ja teen osani, mutta toisaalta ajatus siitä että seisoisin rintamalla ja ampuisin vastassani seisovaa ihmistä on mahdoton. Ehkä tässä ristiriidassa onkin vastaus kysymykseen miksi näen sotaunia, vaikka olen pasifisti. No tuskin selitys on näin yksinkertainen uskoisin, että ihmisen mieli on niin monikerroksinen, että yksiselitteisen vastauksen antaminen on mahdotonta.

Leikitään, että herra Freud eläisi ja tutkisi uniani. Toivoisin, että hän sanoisi "sukellusveneesi on vain sukellusvene", muuten minulla saattaisi olla aikamonen kompleksi miehuuteni kanssa.

sunnuntaina, marraskuuta 27, 2005

Kausi on avattu



Ennen

ja jälkeen

Pari tuntia mäessä ja lämmin ateria teki tehtävänsä. Suljen tämän tietokoneen hipihiljaa ja hiivin Teuvoanteron seuraksi tonne makkariin ja

ZZZZZZZZZZZZZZZZZZZ!

lauantaina, marraskuuta 26, 2005

En melkein ostanut mitään päivä

Jos olisin ollu härskimpi ja selitelly vaikka:"Kun nyt tultiin kerran minun autolla, niin olisko OK jos sä maksaisit parkin". Mutta koska kotimiehet on herrasmiehiä niin en alentunut kerjäämään vaan maksoin ja en selvinny älä osta mitään päivästä "kuivin jaloin". Valmistelut olin kyllä tehnyt huolella ja ruokakaupassakin oli käyty jo torstaina. Tarkoituksena oli viettää päivää sen hengen mukaisesti ja olla tosiaankaan ostamatta mitään ja harrastaa kulttuuria. Meidän kulttuuri oli tällä kertaa AGRIkultuuria kävimme Elma messuilla (saimme vapaaliput). Lapsiperheellisen on vähän vaikea harrastaa kulttuuria ilman jonkin sortin ostotapahtumaa. Yleensä perheelliset asuu vähän kauempana keskustasta ja jos haluaa kulttuuriharrastella, niin jollain konstilla sinne kulttuurin lähelle on päästävä ja se maksaa, tällä kertaa parkkilipun muodossa.

Myönnän, että koska olin jo langennut niin se alenti kynnystä langeta uudestaan. Muuten koko messuväki olisi luullut että onpas siinä ilkeä isä, kun tuolla tavalla poikaansa kurittaa, niin helvetillinen huuto ja itkukohtaus siitä nousi, kun yritin selittää äläostamitään päivän syvintä olemusta 2-vuotiaalle, joka halusi vain 30-sentin omenan. Koska matti oli tullut kukkarooni kyläilemään, niin jouduin lainaamaan sen 30-senttiä mukanamme olleelta naapurin rouvalta. Itseasiassa 30-senttiä on niin pieni raha, että sen paluattaminen on nolompaa, kuin lainan "unohtaminen", joten tämä laina muuttui juuri pummaukseksi. Tarkemmin tarkasteltuna minähän toimin pelkkänä bulvaanina. Pääoma ei ollut minun ja saatu hyötykin meni muualle.

Vaikka epäonnistuinkin surkeasti ylevien periaatteiden tavoittelussa ja lankesin kuin Juudas, niin voin lohduttaa itseäni sillä, että meillähän vietetään joka kuussa viimeinen viikko älä osta mitään viikkona ja aloitan myöskin enostamelkeinmitään-paaston, joka loppuu joskus loppiaisen jälkeen. Onnea vain teille kaikille, jotka ette pysty paastoon osallistumaan, vaan joudutte hullunkiilto silmissä kaluamaan ostokeskuksia, otan osaa. Minun paastossani kaikenlaiset ostoskeskittymät, Sokokset ja Stokkat on täysin pannassa, ostaa saa vain alku viikolla ja silloinkin vain ennen puoltapäivää ja pikku kaupasta.

perjantaina, marraskuuta 25, 2005

Salakuljettaja Laitinen

Empaatinen, perhekeskeinen, aseistakieltäytyjä, lutunen, pehmo, uhrautuja, kodinhengetär, lapsirakas, feministi, "tasa-arvovaltuutettu", amor de casa, vaihtoehtomies, ja niin etiäpäin. Olen huomannut (ja niin on varmaan moni muukin), että ihmisillä on taipumus lokeroida toisia ihmisiä. Yleensä lokerointi tapahtuu ihmisten tekojen tai valintojen perusteella. Esim. jokainen luonnonsuojelija on viherpiipertäjä kasvissyöjä tai jokainen ammattijääkiekkolija on "Missä on vessa" sammakkon laukoja. Minä kuulun nyt tähän empaatinenNallekarhuHengetär kastiin, koska olen "uhrautunut" olemaan koti-isä.

Nyt pitäis enää kertoa minun alitajunnalle, että olen lokeroitu pehmomieheksi ja että alitajuntanikin tajuaisi, että minunhan kuuluisi nähdä unia kestovaipoista, neuvolakäynneistä, kurahaalareista ja naapurin Tiinasta(ups. Poistetaan tuo edellinen). Sotaseikkailujen lomaan alitajuntani kehitteli lähes riskittömän huumeiden salakuljetus menetelmän. Kas näin se käy

Homma toimii sillä edellytyksellä, että huumeet on jo hommattu ja ne pitäisi saada Tallinnasta Helsinkiin. Tarvitaan suljetulla kierrolla oleva sukelluslaitteisto(ei tule kuplia pintaan sukellettaessa), vesitiiviisti pakatut huumeet ja paljon jeesusteippiä.

Päivällä mennään muina miehinä vihellellen tallustelemaan Piritan satamaan ja etsitään suomalainen purjevene, jonka nimen perään on merkitty pursiseura nimi (purjehtijat on niin leuhkaa sakkia että, mitä "paremman" maineen omavaan pursiseuraan kuuluu, sitä varmennin se on merkitty veneen perään) hyvä niin sopii meille. Sitten vaan yöllä sukelletaan veneen alle ja jeesusteipataan "namit" köliin. Peukkuja kannattaa pitää sen verran, ettei juuri tämä vene olisi se, joka aloittaa kolme vuotta kestävän maailman ympäripurjehduksen (ei huolta purjehtijat on myöskin niin leuhkaa sakkia, että koko Tallinna tietäisi, jos tällaisia suunitelmia olisi). Seuraavana päivänä helvetillisestä krapulasta kärsivä purjeveneen miehistö suuntaa suorinta reittiä Haukilahteen. Tsadaa sinä voit jatkaa viheltelyäsi ja matkata mukavasti pikalautalla tai jos uskallat niin Copterlinellä, takaisin koti suomeen. Kotiin päästyäsi käyt vain hakemassa mattoveitsen ja suuntaat matkasi Haukilahteen.

Tunnen viileän henkäyksen niskassani kuin herrat Algot Niska ja eräs Laitinen kääntävät kylkeä haudassa ja hymyilevät

keskiviikkona, marraskuuta 23, 2005

Hiekkalaatikko DeLux

"Pappaa tuu auttamaan, jäässä ei saa irti": huusi poikani
Siinä sitten rautakangella hiekkaa pehmentäessä mietiskelin, että hiekkalaatikko oli samanlainen minun lapsuudessa ja jopa minun vanhempien lapsuudessa. Kehitystä ei ole tapahtunut yhtään.

Viime vuosisadan alussa lastenrattaat olivat 78kg painavat rautamöykyt, joiden kääntämiseen tarvittiin lentokenttä ja ainoa suunta, johon niitä voi työntää oli alamäki, eikä sekään saanut olla liian jyrkkä muuten painivoima teki tepposet. Nykyään lastenrattaat on alumiinirunkoiset(kohta ehkä hiilikuituiset menetiedä) kolmipyöräraaserit, joissa on hierova selkänoja ja tuutulauluja soittava mp3-soitin.

On jo korkea aika kehitellä hiekkalaatikkoakin hieman käyttäjäystävällisempaan suuntaan. Panin marjapuuronväriset aivosoluni töihin ja tällaisia ideoita syntyi.

Mitä, jos hiekka vaihdettaisiin lecasoraan. Lecasora olisi huomattavasti helpompi ravistella pois haalareista, kuin hiekka- tulisi vähemmän sotkua sisälle. Suuremman reakoon ansiosta vesi valuisi sen läpi, eikä se jäätyisi talvella. Kissojen houkutus kusta laatikkoon vähenisi. Eikä lecasora ole paljoa hiekkaa kalliimpaa, joten muutostyö olisi kohtuullisen halpa. No totuuden nimissä mainittakoon, että onhan tässä muutama haittapuoli. Hiekkakakkujen rakentelu loppuisi (onkohan tämä sittenkään niin huono asia. nimimerkillä 52 hiekkakakkua sormet verillä tänäänkin rakentanut). Ajan myötä lecasora murenee pölyksi, joten helpon lecasoran sijasta haalareita pitäisikin yrittää saada irti hienonhieno pöly. Ja luulen, että hiekka on kuitenkin vähemmän vaarallinen syötynä kuin lecasora.

Entäpä jos kehiteltäisiin itse laatikkoa. Laatikon reunaan voisi integroida lukollisen lelujensäilytyslaatikon ja sellaisen herjatelineen, jossa natiaisten haalarien puhdistus olisi helppoa. Hiekkalaatikon alle voitaisiin lakisääteisesti pakottaa rakentamaan hyvä salaojitus, jotta vesi virtaisi paremmin pois laatikosta. Taloyhtiöiden kaukolämpö putki voitaisiin vetää hiekkalaatikon kautta - laatikko ei jäätyisi talvella, jos kaukolämpöä ei ole saatavilla, niin silloin voisi käyttää samanlaista tekniikkaa, jolla Esplanadi saadaan talvella sulaksi. Samalla voitaisiin sulkea tämä Espan lämmitys ja siirtää säästyneet varat hiekkalaatikkojen lämmitykseen. Onhan huomattavasti tärkeämpää että lapsemme saavat talvellakin virikkeellisen leikkiympäristön, kuin että hienostorouvien kengät ei kastu kun ne töpöttelee marimekon myymälästä Strindbergille iltapäivä sherrylle.

En aio patentoida "keksintöjäni" vaan ne on vapaasti päättäjien ja leikkikenttärakentajien käytössä. Olkaa hyvä.

tiistaina, marraskuuta 22, 2005

Pahameeli

Pahameeli on myöskin teuvoanteroa ja suomeksi se tarkoittaa että vituttaa. Ja nyt mua pahameeli, pahameeli, pahameeli ja raskaasti. Aikaisemmin mainitsemaani katsastuksen hintatiedusteluun sain vain yhden vastauksen. Ja kiitos Tattarisuon autokatsastus, tosin olisimme kaikki säästäneet vaivaa, jos hintatiedot olisivat löytyneet suoraan nettisivuiltanne. Pahameelintyneenä päätin ottaa yhteyttä kilpailuvirastoon ja kas kummaa en ollut ainoa pahameelintynyt sieltä löytyi tällainen. Jaahans vai niin, mitä tuohon nyt sanoisi, no ainakin sen että valittaminen tähän osoiteeseen on turhaa.

Onhan siellä kappaleessa

Hintatason nousu ja hintaerojen vähäisyys

selvennetty kilpailun ja markkinoiden lakeja, mutta eikö jo otsikon nimi kerro että vikaa on?

Ja viimeinen kappale se vasta helmi onkin


Toimialan kehityksen myönteiset piirteet


Kilpailuviraston näkemyksen mukaan kilpailun avaamisella on kokonaisuutena tarkasteltuna ollut myönteinen vaikutus ennen muuta katsastuspalveluiden alueelliseen ja ajalliseen saatavuuteen sekä katsastukseen liittyvien palveluiden laatuun ja oheispalveluiden tarjonnan monipuolistumiseen

Hyvä herra kilpailuvirasto, meitä tavallisia autonkatsastajia ei kiinnosta onko katsatuksen laatu parantunut, tässä tapauksessa ilmeisesti hinnan kustannuksella ja saadaanko me oheispalveluina jouda sitä kylmää kahvia muka "ilmaiseksi" tai teettää niitä turvauria ylihintaan, vaan meitä kiinnostaa mitä se maksaa ja ettei meidän tarvitse maksaa liikaa hintakartellin takia tästä valtiovallan määräämästä "palvelusta". Tämä selvitys ei ainakaan minua saanut vakuuttuneeksi siitä, että etteikö hintakartellia olisi

Ystävällisin terveisin kotimies

maanantaina, marraskuuta 21, 2005

Teuvoanteroa

Tiedättekö mitä on hiuksu, kovilia, aakutta, muhviselli, tussu ja meesi. No ne on teuvoanteroa. Jälkikasvumme on siinä iässä että sanavarasto kasvaa nopeammin kuin maksamattomien laskujen pino jääkaapin ovessa, tänään täytyi laittaa jo seitsemäs jääkaappimagneetti pitämään pinoa paikallaan. Vaimoni tuleva lingvisti on myöskin innoissaan lapsemme kielenkehityksestä, mutta hän jaksaa uuterasti korjata poikamme ääntämystä. Minä taasen olen hylkäämässä äidinkieleni ja siirryn puhumaan teuvoanteroa. Tunnen jonkinlaista suurta lämpöä sisälläni kun voin poikani kanssa puhua salakieltä, jota muut ei ymmärrä. Ihmeellistä tämä isänä olo. Ainoa sana, jota minäkin korjaan on tussu, koska kysessä on naapurin Suski. Ei ole kovinkaan kohteliasta kutsua 6-vuotiasta tussuksi, ei varsinkaan silloin kun hiekkalaatikon reunalla seisoo koko naapuruston vanhemmat lapsineen ja 2-vuotiamme huutaa sielunsa kyllyydestä "TUSSU MISSÄ OOT". Naama punaisena siinä mumisen, että "Ohhoh onpa kello paljon, täytyykin tästä lähteä laittamaan iltaruokaa". Teuvoanteron äänekkäästä vastustuksesta huolimatta katoamme takavasemmalle, häntä koipien välissä. Ulos ei kehtaa mennä viikkoon.

sunnuntaina, marraskuuta 20, 2005

En olekkaan nainen olen sisilisko

Tippaadai tippaadai tipaa dipedipedai (Sepi Kumpulaisen sanoitukset on niin tarttuvia et ne jää väkisin soimaan päähän). Mua laulattaa aina sunnuntaisin, varsinkin sillon kun teen metamorfoosin. Olen jälleen mies. Perjantaina miehisyyteni jäi Ikean kassan tietämille, eilen SE kasvoi takas niinkuin sisiliskon häntä. Tarkkaanottaen kasvutapahtuma sattui kello 21.05. Jumalille kiitos urheilukanavasta. Suomi on varmasti maailman ainoa maa missä lähettetiin Real Madrid - Barca suorana ja ILMAISEKSI. Tällä kulttuuriteolla urheilukanava saa anteeksi kaikki aikaisemmat syntinsä. Kysytte varmaan, että miten urheilutapahtumien välittäminen voi olla syntiä, kun kyseessä ei kuitenkaan ole aikuisviihteeseen erikoistunut TV-kanava. Kyllä se on syntiä ja vielä pahemmanluokan sellaista kun väitetään, että ÖÖÖÖÖ-luokan suomendivarilätkä ja ÖÖÖÖÖ(potenssin kaks)-luokan suomisisäpalloilu sarjat on huippu-urheilua. Wannabee penkkiurheilijana olen kyllä yrittänyt seurata Urheilukanavan tarjontaa, mutta hakaneulan työntäminen posken läpi on eilisiltaan asti ollu mukavampaa.

Himppasen mua jäi harmittamaan etten naisena kokeillu tiettyjä juttuja. Miltähän olisi mahtanut meidän perheen toisesta äidistä(siis ensimmäisestä ja nykyään ainoasta) tuntua kun olisin jättänyt kuukuppini kuivumaan siihen hammasharjojen viereen vessan pelin alle. No aluks vaikka viikoks. Olisinkohan sittenkään ollu kohtuuton kun pyysin että:"Voisiko tuota intiimilaitetta kuivatella jossain muualla kuin minun hammasharjamukissa" johon meidän perheen ensimmäinen äiti mumisi:"Voi teitä miehiä, te olette kyllä ihan pikkumaisia näiden meidän naisten ihan luonnollisten asioiden kanssa. Naapurin Anttikin on ihan samanlainen skitsoilee heti jos tamppooni paketti on jääny näkyville. Koittaisitte suhtautua näihin asioihin niikuin aikuiset, ettekä valittaisi turhasta." Miltähän mahtaisi tuntua jos meidän perheessä olisikin jonkun muun vähän liian intiimit laitteet kuivumassa vähän liian lähellä suuhygienia tarvikkeita. Niin ja seksiä olisi pitänyt tietenkin kokeilla. Miltä tuntuu kun saa multippeli orgasmuksia... eikös se Ikea ole auki sunnuntaisinkin?

perjantaina, marraskuuta 18, 2005

Apua muutun naiseksi

No niin pahin pelkoni on käymässä toteen. Enteitä on ollut ilmassa jo jonkin aikaa, mutta varmistus tuli eilen. Kävin Ikeassa. Heppini ei ihan vielä siinä parkkipaikalla tippunut, sillä Ikeassa käynti sinänsä ei vielä muuta Y X:si. Minun Kromosomi muutokset tapahtuivat vasta kassalla. "5.95 kiitos": sanoi aasialaista syntyperää oleva asiakaspalvelija. Naps ääneni kohosi oktaavilla ja housujeni etumus tuntui oudon tyhjältä.

Tuon asiaan hieman lisävalaistusta.Tarkoituksena oli siis hankkia kotimme olohuoneeseen uusi kattolamppu. Tarkanmarkan(pitäisi kai nykypäivän olla euron)kotimiehenä olin jo kotona tehnyt hankintaan liityvät etukäteis valmistelut. Valmisteluihin liittyi näppis, monitori ja vanhuuttaan kovenevalla surinallaa valittava metalli hökötys, tietokoneeksikin kutsuttu, sekä suuri määrä w-kirjaimia ja askoja iskuja tasokalusteita maskuja vepsalaisia(halvin löytämäni lamppu oli palttiarallaa 200 egua) sotkia niin ja tietenkin se ikea. Blim meijän uusi olohuoneen plafondi(opin tänään uuden sanan) oli nimeltään LOTORP. ihan mukiin menevän näköinen ja halpakin ku saippua. Teuvoantero (nimi muutettu(ei kai kukaan anna lapselleen nimeksi Teuvoantero(ja anteeksi kaikki Suomen Teuvoanterot))) lasten istuimeen ja menoks. "Anteeksi missä teillä on valaisinosasto?": kysyin minä. "Kahvilan läpi rappuset alas ja seuraattee vain opasteita":vastasi hymyilevä asiakaspalvelija. Tein työtä käskettyä ja ARGGGGGGGG!!!!!! tuote tilapäisesti loppu. No voi perse hukkareissu, joudun lähtemään tyhjinkäsin kotiin. Aivan oikein tarkka lukija tekstin alkupuolella mainittiin sana kassa ja 5,95 €. Naiseksi minut muutti Bonsaioliivipuu. IKEA = PAKKO OSTAA JOTAIN = NAINEN. Teuvoantero sinulla on nyt kaksi Äitiä. Lähdenkin tästä kestovärjäämään kulmiani ja kokeilemaan sopisiko kuukuppi tamppooneja paremmin minun uudelle anatomialleni.

keskiviikkona, marraskuuta 16, 2005

eilen ja tänään

Jihuu! juhlapäivä. Kysyy hän, että miten niin? Ystävällisesti vastaa hän, koska vaimolla on liksa päivä. Nyt oli ensimmäinen kerta kun tuntu et rahat ei riitä (Hoitotuella ollaan oltu nyt oikeastaan tasan vuosi). Tiukkaa taloutta on toki pidetty ja ei niin tärkeitä hankintoja on siirretty. Lista mitä hankitaan kun mä palaan töihin alkaa pikkuhiljaa hipoa jääkaapin ja lattian rajaa. Musta tuntuu et se elää jo omaa elämää. Olo on vähän samanlainen kun opiskelu aikoina kun haaveili mitä kaikkea sitä ekasta liksasta hommaa. Niinpä niin kaikkia niitä haaveita ei ole vieläkään pystynyt hommaamaan. Paluu arkeen(lue oravanpyörään) tulee todennäköiseti olemaan kova. Nyt elämä on pilvilinnojen rakentamista "sitku me molemmat ollaan töissä ja rahaa jää läjäpäittäin yli, niin sit mä kyllä päivitän tietokoneen ja ostan uuden digi järkkärin ja tallentavan digiboksin ja ja ja ja....." vaimon lista on yhtäpitkä. mut sillä taitaa olla vähän eri prioriteetti noitten kodinelektroniikka laitteiden suhteen.

No juhlapäivän kunniaksi lähdettiin oikein autolla ja koska ostettavaa oli niin paljon ettei rattaisiin olis mahtunut. Mä tein uuden ennätyksen sain kulumaan yli 35 € liiteriin(saksalais omisteinen halpahalli), jossa 20 € laskun tekeminenkin on työn takana, on se niin halpa ja huono kauppa. Mä oon enemmän ku muutaman kerran miettiny et onkohan se, joka tekee tuotevalikoimia koskevia päätöksiä, oikeesti apina, joka istuu työpöydän takana nahkatuolilla ja heittelee tikkaa Anttilan postimyyntiluetteloon, Myynnissä saattaa olla hevosenkengitys rauta, muttei maustamatonta jugurttia tai perunajauhoja. Se mikä tekee liiteristä halvan on, etta heräteostoksien tekeminen on kertakaikkiaan mahdotonta.

Hienoa aasinsiltaa käyttäen siirryn toiseen ostamis aiheiseen asiaan. Minun pitäisi ostaa auton katsatus. Uusi automme( ei enää niin uusi, koska se pitää katsastaa) tarvitsee auton jälleenmyyntiarvoa ja käyttömukavuuta(en millään enää jaksaisi ajella kaupungilla poliisia peläten) ajatellen välttämättömän leiman. Rahat on tiukalla, joten se joka tekee sen halvimalla saakoon meidän pennoset. Leima ku leima lisäarvoa auto ei saa siitää, että katsastus on tehty kalliisti. Netti auki ja Googlettamaa. Pääkaupunkiseudulta löyty noin kymmenkunta asemaa hienoine netti sivuineen, mutta hintatietoja ei löytyny ku yhdestä ja sekin oli arvio. Mitä ...ttua. Mua ei kiinosta saanko juoda väljähtänyttä kahvia paperi mukista tai voinko tehdä turvaurat ylihintaan. Eikös joku lakikin sano, että hintatiedot pitää olla esillä. Kyllähän se hinta varmaan löytyy kun maksun aika tulee, mutta pyydänkö liikaa jos haluaisin tietää sen etukäteen? Niin ja se arvio oli yli 50€, mielestäni aika paljon. Hintakilpailua peliin, ettei tarvitse lähettää kuluttajasuojavaltuutetulle hintakartelliepäily kirjettä. Suutuspäissäni pistin, jokaiselle katsastusaseman netti sivustolle palaute kohtaan ystävällisen utelun hintatiedoista. Katotaan monta vastausta saan.

Makkarista kuluu heräilyn ääniä. Taidan vaihtaa mattinäsästä koti-isän rooliin ja menen antamaan pojalle välkky pälkyks jugge buggea ja ansku banskua.

maanantaina, marraskuuta 14, 2005

Alku

Tänään on jälleen sateinen päivä TYLSÄÄ. Onneksi aamupäivällä oli lähes sateetonta, päästiin piipahtamaan ulkona. Koska hiekkalaatikolla ei ollut ketään päätettiin, siis minä päätin, että mennäänpä metsään kavelylle. Otetaan ämpäri mukaan, että voidaan kerätä innostusta herättäviä käpyjä.
Lähdettiin iloisina metsään, jos vaikka löydettäisiin tosi huimia käpyjä. Ilo ja innostus vaihtui synkkään ilmeeseen ja täys stoppiin metsän reunalla. Pappa mua pelottaa.
Tunne vaikutti aidolta. Pysähdyin ja kerroin ettei metsää tarvitse pelätä.

Miksi poikani sanoi että pelottaa, sana oli vasta opittu, enkä voinut olla varma tietääkö hän sen merkityksen, tai siis sen merkityksen joka meille "aikuisilla" on. Olisi äärimmäisen mielenkiintoista tietää mitä pelko merkitsee pojalle ja onko se opittu tunne. Vai onko kyseessä geeneihin luotu taito, joka on vain nyt oli saanut sanallisen muodon. Mielenkiintoista on myöskin tietää miksi metsä oli tänään pelottava, olimmehan käyneet siellä useita kertoja, eikä se aikaisemmin ollut aiheuttanut tätä reaktiota. Itseasiassa metsä oli ollut se mukava paikka, josta löytyy kaikkea kivaa, kuten esim."siemiä"

(lapsella on hyviä ominaisuuksia, jotka tekee siitä erinomaisen "sienikoiran" -pituus reilusti alle metri- lähellä maata lähellä sieniä. -tarkat silmät-auttaa tunnistamisessa. hyviä ominaisuuksia löytyy vaikka millä mitalla. ei tarvita kuin hieman ohjausta ja sienimetsäapuri on valmis. Huomautuksen sana. Ei kannata aloitta koulutusta ennekuin pahin oraali vaihe on ohi)

oravia, kalliota, sammalliukumäkijä,piilopaikkoja,puita lista on loputon.

Johtuiko pelko, siitä että oli hieman synkkä ja sateinen päivä ja metsä näytti tummalta ja uhkaavalta. Nämä ovat siis minun tuntemuksia. Olinko jotenkin huomaamatta onnistunut siirtämään omia tunteitani lapseeni ja opettanut hänelle mitä pelottavat asiat on. Emme koskaan olleet puhuneet mitä pelko on, emmekä ainakaan yhdistäneet pelkoa pimeään metsään. Vai oliko tämä sitä alkukantaista pelkoa mitä homosapiensilla on. Ihminen on kai ymmärykseni mukaan jossain kehityksen vaiheessa, joutunut oikeasti pelkäämään pimeitä metsiä, joissa on voinut vaania huima peto. Nykyään pelko petoa ja metsää kohtaan on ainakin etelä suomessa aika turhaa. Ja taitaa nuo nykypäivien metsänpedot todellisuudessa pelätä ihmistä kuin ruttoa.

No keskustelimme asiasta pojan kanssa siinä metsän reunalla. Kerroin mitä kaikkea kivaa metsästä voisi löytyä. Sainkin lopulta pojan vakuutuneeksi siitä, että metsään kannattaa lähteä.Meillä oli oikein mukava metsäretki ja löysimmekin yllätys yllätys käpyjä. Tosin monta kertaa tuo pikku käsi etsiytyi minun kätteni, koska pikku kättä pelotti.